Vuosi 2011 lukuina

Myönnettävä se on: en ole ikinä liikkunut ja hikoillut yhtä paljon kuin vuonna 2011. Mitään Rocky-tason itsensäylittämistä en silti jostain syystä koe tempaisseeni, vaikka listaan kuuluikin ensimmäinen puolimaraton, puolitriathlon, Tour De Helsinki (140km), klo 5:30 juostu Unikeon lenkki (10km, 41:32) ja naurettava määrä hyviä ja vähemmän hyviä treenejä. Onhan noissa ylpeiltävää, mutta jostain syystä tuntuu, että homma jäi kesken; tänä vuonna on sitten parannettava noiden suoritusten aikoja, vauhteja jne. Saas nähdä.

Heiaheia väittää, että urheilin 308 kertaa ja 216 tuntia. Eli palttiarallaa 35min päivässä joka päivä. Uskoakseni pääsin siis jopa helpommalla kuin edellisessä projektissa, 365 valokuvan ottamisessa 365 päivän aikana, jolloin tuhrasin varmaan noin tunnin per päivä saadakseni sen projektin valmiiksi.

klikkaa kuva isommaksi (kuukausitilasto)

Hieman pienempiin osiin purettuna tuntimäärä kasvoi kesää kohden kuukausittain ja lähti laskuun taas syksyn tultua. Ihan loogista, keväällä into nostattaa kuntoa oli melkoinen, kun lumet sulivat ja sai uuden fillarin alle jne. Syksyllä oli melkoisia motivaatio-ongelmia, kun kelit rajoittivat treenejä rajusti ja muutenkin ensi kesä vaikuttaa jotenkin liian kaukaiselta, että juuri nyt jaksaisi rehkiä hirveästi. Tai siis nyt tammikuussa jaksanee taas paremmin, treeni muuttuu hieman punttipainoitteisemmaksi maaliskuuhun asti ja sitten pääseekin taas pyöräilemään ja juoksemaan valoisalla. Eli julistettakoon se tässä: ensi kesän triathlonin puolimatkan tavoiteaika on 5h ja sen takia keväällä tullee joskus hiki.

Näillä mennään, tuohon tavoiteaikaan julistetaan tammikuussa vielä pieni täky, jolla motivaatio sen saavuttamiseen on taas asteen helpompi hakea. 2012 pitäisi siis ylittää itseni rajoilta, joiden saavuttaminen ylipäätään vaati melkoista itsensäylittämistä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. 

Marraskuun saldo

Aika rauhallisesti mennään vieläkin, vaikka toki hieman yritetään pitää kuntoa kasassa. Viimevuotiseen verrattuna huomasin, että kun sulkapallokaveri on jossain toisella puolella maapalloa koko talven, niin ei tule raahauduttua salille oikeastaan lainkaan ja se näkyy toki hieman tunneissakin. No, eihän tunneilla ole mitään väliä, kunhan tekee niitä oikeita juttuja. Toivotaan, että homma menee näin.

Eli tuntimäärissä näemmä raahataan vielä viime syksyn perässä, mutta pidempien lenkkien (marraskuun pisin 18+km juoksu) fiilis ja vauhti on ollut niin kohdallaan, että turha tässä on mistään valittaa. Pohkeista ei ole haittaa, happi kulkee ja kokonaisuudessaan homma tuntuu olevan pienemmistäkin määristä huolimatta kohdillaan. 

Uutuutena marraskuussa treeneihin tuli kotiin hommatut kahvakuulat, joista tulee vielä erillinen kirjoitus, kunhan niistä jotain aikaiseksi saan. Toisena uutuutena fillarin treenivastus, josta ei niinkään tule kirjoitusta, vaan syvä avautuminen siitä, miten tylsää kunnon ylläpito voi pahimmillaan olla. Ihan oikeasti, joku raja siihenkin.

Joulukuun myötä tulivat näemmä ekat oikeat liukkaat ja ulkojuoksu muuttui kerrasta melkoisen ärsyttäväksi. Tosin luntakaan ei ole, joten hiihtokautta ei pahemmin availla, joten tässä alkaa pian syntyä klassinen talven pattitilanne. Valoa ei ole ja kaikki järkevät liikuntamuodot on jossain määrin poissuljettuja. Kiitos.

Lokakuun saldo - kreisibailauksen kultakausi

Yksi kuvakaappaus kertoo enemmän monta tilastoa.

Lokakuu ei nyt mennyt urheilullisesti ihan putkeen. Kokonaissaldossa huimat 10h liikuntaa, tosin ensimmäinen viikko meni flunssakautta pelätessä ja viimeinen meni siinä, kun lokakuun monet ja monet juhlat saivat selän liikuntakelvottomaan tilaan. No, ihan kuin tässä olisi hätä mihinkään, joten ei minua häiritse. Tärkeämpää oli saattaa ystäviä maailmalle, yläfemmailla tasakymppejä, nähdä vanhoja opiskelukavereita jne. Tekosyitä on useita, ei tämä siihen kaadu.

Eli turha tähän oikeastaan edes listata mitään, koska marraskuu on alkanut reippaasti, olo on kevyt vuodenajasta riippumatta ja pyöräilykelejä riittää vielä. Viime vuonna pysyvät lumet tulivat reilusti lokakuun puolella ja ainakin minulle tämä vaihtoehto on paljon mieluisampi. Tosin lokakuussa näemmä varmistelin jo yllättävän talven tuloa, kun pyörälenkkejä oli tasan yksi ja uimassa tuli käytyä taas melkoisen reippaasti.

Eli tästä lienee helppo ponnistaa taas vähän kovemmille treeneille ja marraskuun alun treenit antavat hyvää toivoa siitä, ettei se kunto romahda edes aktiivisella löysäilyllä. Vielä, kun tulisi kesä vähän äkkiämmin, niin viikonloppuisinkin saisi ottaa rennosti, eikä tarvitsisi panikoida itseään heti aamupäivästä pihalle, jos haluaa valoisalla liikkua.

Syyskuun treenisaldo

Näitä postauksia en olekaan hetkeen väsännyt, kun on näemmä unohtunut. No, ei haittaa, summataan tässä sitten kaikki, mitä jäi välistä.

Alkutarkastelussa tuntui siltä, että syyskuun otin poikkeuksellisen laiskasti. Duunia pukkasi siihen malliin, ettei ihan entiseen malliin jaksanut treenikuteita pukea ja sitten voin kysyessä keksiä monta muuta hyvää syytä. Pientä potkimista pitänee harrastaa, etenkin, kun tuo talvi taitaa piakkoin puskea päälle. Viime vuonna pyöräily loppui täysin lokakuun 27. päivä, saas nähdä, miten tänä vuonna.

Syyskuun treenisaldo tunneissa mitattuna oli 17h. Treenejä lyhensi hieman uusi innostus vaihtaa viikon yksi 10km juoksulenkki intervallitreeneihin ja kun riittävästi sataa, niin fillarilenkit jäävät suosiolla pienelle. Viimeisten kuukausien keskiarvosta tämä poikkeaa vain vähän, kesäkuussa tunteja oli 20, heinäkuussa (loogisesti) eniten, eli 30 ja elokuussa painettiin 16h uutta motivaatiota etsiskellen. Eli eiköhän tämä tästä taas käyntiin lähde. Tässä vielä listaus syyskuun menosta:

• 27 treeniä, 17 tuntia
• ehdoton kohokohta oli Tour de Helsinki. Pisin pyörälenkki ikinä ja samalla vauhdikkain. 
• Uintikilometrejäkin tuli sentään 7,5. Lisää saisi olla, mutta kun ei oikeastaan napostellut hirveästi.
• Juoksin kavereiden 7-ottelussa 800m aikaan 2:30. Tuosta on hyvä lähteä mittailemaan kehitystä.
• Kehonkoostumusmittauksesta saa taas jotain vertailupohjia tulevalle kehitykselle. 

Lokakuussa homma hieman vaikeutuu, kelit eivät varmasti parane ja suurimpana takaiskuna on uintiolosuhteiden murskaaminen. Taas pitää palata uimaan Petreliuksessa, jossa kunniakas 25m allas vain odottaa lobotomiapotilaitaan. No, haetaan kuntosalilta vauhtia siihen, mitä ulkoliikunnassa hävitään. 

Toukokuun saldo

Toukokuussa homma lähti jo lähes toimimaan. Eka viikko meni toki yskiessä, mutta toukokuun loppupuolen pitkät treenit ja varsinkin yhdistelmätreenit (pyöräily+juoksu) sujuivat jo lähes miellyttävästi. Jalat tuottivat pientä päänvaivaa, mutta nyt olen hieman tutkinut, mistä tuo johtuu. Juoksutreenit ja kengät vaihtoon, sillä pitäisi tulla tuloksia.

Huhtikuuhun verrattuna tämä oli tosin silkkaa juhlaa, mutta vielä voisi skarpata. Tosin kesäkuun loppua kohden sietänee hieman pehmentääkin. Parit kovat treenit tullaan silti vetämään, katsotaan, mihin kaikkeen sitä nyt pystyykään. Mutta jo nyt toukokuu oli täynnä kivoja kohokohtia:

• Fillarissa on kisakumit alla, tästä hyvästä pyöräily oli suosituin laji kertamäärissä mitattuna ja mittariinkin tuli 354km treenikilsoja. Työmatkapyöräilystä palttiarallaa 100km lisää.
• Pisin fillarilenkki ikinä: 113km Turun saariston pikkurengastietä pitkin. En ollut tuotakaan reittiä sitten polkenut aiemmin, mutta voin suositella lämpimästi myös hitaammin suoritettuna.
• Kisamatka uinnissa kellotettiin aikaan 34:30. En voi kuin olla tyytyväinen tuohon vauhtiin ja meno oli lisäksi vielä varsin rentoa.
• Kaiken kaikkiaan treeniliikuin toukokuussa uiden, juosten ja pyöräillen noin 415km.

Kelien parantuessa treenauskin on koko ajan miellyttävämpää. Ihan oikeasti, kuka ääliö meni keksimään talven?

Maaliskuun (surullisen laiska) saldo

Noniin. Maaliskuu oli ja meni ja kaiken kaikkiaan ikävä ei tule. Talvi ei loppunut, motivaatio kokeili pohjakosketusta ja kireät pohkeet saivat mielen mietteliääksi. Kaupan päälle pientä flunssaa siellä täällä ja selitys on valmis; ei tullut liikuttua lähes lainkaan.

Heiaheia kertoo karua kieltä ja tässä maaliskuu lukuina:

• 22 treeniä, yhteensä 12 tuntia (50% vähemmän kuin tammikuussa ja 30% vähemmän kuin helmikuussa)
• Uinti oli suosituin heti sairaspäivien jälkeen, tosin sitäkin tuli mittariin vain 8km
• Täytin 30
• Matkustin noin 4000km junassa, se ei tosin nostata kuin verenpainetta

Jotain hyvää sentään luvassa, eli lumet ovat alkaneet nyt oikeasti väistyä pyörä- ja juoksuteiltä. Lisäbonarina Nishikin ultranopea, pienen linnun painoinen, hiilikuituinen, megahyper, kaksirenkainen Cross Comp -fillari on jo tilattu, enää se pitää hakea ja purkaa muoveistaan. Siitä vasta ilo repeää ja tuosta varmaan suurin osa kevään jutuista tuleekin kertomaan. En siis ole ikinä omistanut pyörää, jolla pitkän matkan kulkeminen voisi ihan oikeasti olla lystiä. Saas nähdä, auttaako tämä siihen.

Vaikka olen toistanut tätä mantraa koko talven, tulee se nyt huhtikuussa materialisoitumaan ihan oikeaksi tekemiseksi: nyt tämä homma vasta alkaa. Koputetaan puuta terveyden puolesta, mutta jo lumien (hidas) lähtö, iltavalaistus luonnonvalolla ja lämpenevät päivät ovat hyvä syy treenata jotain näinkin sairasta varten.  Voi, miten helppoa tämä olisikaan maassa, jossa on lämmintä.

Helmikuun saldo

Helmikuussa homma hieman tökki, kuten tuli täälläkin päristyä. Pohkeet kiristelivät ennätystasolla ja palautuminen ei meinannut onnistua ollenkaan. Tuloksena tästä jouduttiin vähentämään uinteja ja juoksussakin otettiin hieman maltillisemmin. Tosin nyt mukaan tulivat taas ulkojuoksut, mikä oli pääkopalle parasta lääkettä. Vielä, kun tuo lumi sulaisi ja illallakin saisi juosta valoisaan aikaan, niin ollaan lähellä parempaa elämää.

Treenejä piristämään tuli umpihankikävely, mikä olikin parasta treeniä koko talvena. Syke pysyi kiltisti verrattain korkealla, aurinkoisena pakkaspäivänä kävely polvenkorkuisessa hangessa oli todella lystiä ja lisäbonarina tutustuin itselleni täysin uusiin maisemiin. Esim. tämä kuva tuli otettua hankikävelyn loppuvaiheilla. 

Mutta tosiaan: Heiaheia säälimättömästi raportoi pienestä kokonaistreenimäärän laskusta ja lopputuloksena siis:

• 31 treeniä, yht. 18 tuntia
• uintia surulliset 2km, sekin piti vetää pelkkiä käsiä käyttäen
• Cooperin testissä iloiset 3100m. Uusi henk.koht. ennätys

Ei kai tästä voi kuin hieman parantaa. Pohkeiden kireys on hieman helpottanut parilla kunnon hieronnalla ja ankaralla kemiallisella sodalla, mutta toivottavasti tilanne helpottuu maaliskuussa, kun (pare olis) asfaltti alkaa taas näkyä ja juoksua varten ei tarvitse pistää jalkaan kenkiä, jotka tuhoaisivat minkä tahansa parketin alle minuutissa.

Loka-, marras- ja tammikuun tilastot saa kurkkia, jos haluaa vertailla. Joulukuussa ei pahemmin tilastoitavaa ollut, mutta on siitä mainittu syksyn 2010 yhteenvedossa.

2010 tilinpäätös

Heiaheia meni ja uudisti itsensä hienosti. Ilmeisesti tämä kirjoitukseni tekniikan ihanuuksista toimii heillä palvelun tuotekehityksen tärkeinpänä ohjenuorana, koska siinä moititut asiat (1kpl) korjattiin nyt julkaistussa päivityksessä. Pari lisäjuttua tuli lähes pyytämättä, mutta nyt, kun tilastointi on todella järkevästi ja visuaalisesti esitetty, voi sitä esitellä myös tässä.

Lyhyesti: pienistä katkoista huolimatta, eli syyskuun alun kahden viikon selkäkrampista ja yli 2/3 joulukuusta tuhonneesta keuhkoputkentulehduksesta huolimatta treeniä ehti kyllä kertyä varsin miellyttävästi. Äkkiä laskettuna käytettävissä olleista 18 viikosta tuli hyödynnettyä noin 13. Pyöräilykausi loppui hieman liian aikaisin, loppuvuoden juoksulenkit eivät tässä näy, kun tuli juostua aika lailla juoksumatolla ja kokonaisuutena hiihtojen kanssa (ei kuvassa), matkaa kertyi  ulkoilmassa hitusen alle 500km. Se on tod.näk. noin 500km enemmän kuin mitä olisi tullut ilman tätä projektia.

Kuva: Heiaheia

Tästä on pienen uudelleenlämmittelyn jälkeen helppo jatkaa vuodelle 2011 ja väitän, että tulevan seitsemän kuukauden aikana kunto tulee kokemaan ihmeitä. Lisäbonarina mukaan tulevat keväällä ihan oikea pyöräily ja loppukeväästä toivottavasti avovesiuinti. Afrikasta ostettu surffimärkäpuku on hieman jäykähkö käsistä, mutta se vain lisää treenin tehoa. Lisäksi lopputreenikauden saa treenata ilman kengänpohjassa rahisevia nastoja, vihreissä maastoissa ja pidemmässä auringonvalossa. Ei voi valittaa, paitsi juuri nyt, nyt on kylmää ja väritöntä.