Huhtikuun saldo

Tämän nyt voinee jo hyvillä mielin laskea pelleilyksi. Huhtikuun eka viikko meni pienessä flunssassa, kevät viivytteli varmuuden vuoksi vielä hetken ja kun viimein tuli +10°C lämpötilat, niin jostain puun takaa iski täysin uusi, entistä pahempi flunssa. Ensimmäinen aurinkoinen, lähes lämmin ja tyyni viikko on mennyt kotona yskiessä. Oikeasti, tämä lopetti olemasta taas hauskaa.

Ei voi mitään, pakko tästäkin on nousta. Uuteen nousuun avittaa tuo uusi rakas pyöräni, jonka kanssa pääsin jo hieman kokeilemaan, mitä pyöräily parhaimmillaan voi olla. Vielä on toki skarpattavaa, kesäkumit eivät vielä ole alla ja pyöräilyvaatteista ei vielä uskalla vähentää yhtään. Kun +14°C päivänä kaulaliinan kanssa saa yskän, niin voitte pitää tunkkinne. Muuten, auton renkaidenkin vaihto oli yhtä tuskaa, kaksi(!) tyhjää rengasta talven jäljiltä sai pistää alle. Ikinä ei ole käynyt näin, enkä vieläkään asiaa ymmärrä. Voitte pitää kaikki tunkkinne.

Huhtikuun kuningaslajiksi nousikin yllätyksettömästi pyöräily. 290km uudella fillarilla ja kaupan päälle noin 60km tilastoimatonta työmatkapyöräilyä, joten toivottavasti talvi ei tule ikinä takaisin. Yhdistelmälenkkejäkin ehdin suunnitella jo monta, mutta toteutukseen pääsi (ennen yskän tuloa) vain yksi. 63km pyörällä ja 10,5km juoksua tuntuivat yllättävän leppoisilta suorituksilta. Matalalla sykkeellä mentiin (keskisyke 140) ja vaikka ensifiilis olikin hieman nuukahtanut, oltiin tuosta palauduttu jo saman päivän iltaan mennessä. Mahtavaa, lisää näitä, kiitos.

Huhtikuussa siis kahdesta sairasviikosta huolimatta 22h urheiluja ja sikälimikäli toukokuu menisi ilman yskää, flunssaa, ruttoa tai muita hidastavia tekijöitä, on tarkoitus naputtaa ainakin 40h hikoilua lajien parissa. Ja mikä parasta, Samppalinnan maauimala ja 50m allas aukeaa heti Vapun jälkeen. Tästä tulee vielä kivaa.

Ja Hyvää Vappua kaikille, muistakaa lyödä skumppapäissänne paljon motivoivia triathlonvetoja.

Hapetonta suoritusta

Touko näyttää mallia hapettomasta suorituksesta

Puolimatkassa-blogista löytyi mielenkiintoinen juttu hypoksiasta. Hypoksialla tarkoitetaan kehon vähentynyttä hapensaantia, mikä on kuulemma jopa suosittua uintiharrastajien keskuudessa. Ainakin tähän korvaan kuulosti lähes päättömän tyhmältä idealta, kun kyseessä on kuitenkin suoritus, jossa ei hengitystä pidättämällä tiettävästi pääse kovinkaan pitkälle. Olisi nolo lopetus alkavalle triathlon-kisaharrastukselle, jos kelluu liikkumattomana naama vedessä jo 50m maalista.

Mutta tässä neronleimauksessa on ilmeisesti vahva pointtinsa nimenomaan uintitreenin osalta. Kun keho saa vähemmän happea, tulee puoliväkisin pakotettua itsensä rennompaan ja energiatehokkaampaan suoritukseen, mikä taas olisi kiva asia. Turhat repivät liikkeet, kropan jäykistely ja esim. turha pään heiluttelu pitäisi vähentyä pidättämällä henkeä.

Pikaisesti tätä kokeilin, mutta suorituksesta puuttui täysin se punainen lanka. Kokeilin pari altaanmittaa vähentää hengitystahtia, mutten tietenkään hoitanut asiaa mitenkään järjestelmällisesti tai muistanut edes ensimmäistä vinkkiä asiaan liittyen. Ensin meni hetki totutellessa siihen, ettei suu haukkaakaan täyttä happilastia joka toisella kädennostolla. Hetken jälkeen 25m allas meni jo kahdella hengityshetkellä, mutten minä tuota hauskaksi tai kivaksi ala väittää. Toki suorittajassakin on tässä vikaa, kun mentiin pitkälti tuurilla, eikä järjellä. 

Viikon päästä tosin aukeaa Samppalinna ja 50m allas ja sen ollessa 100m kotiovelta, tulee uintia lisättyä reilusti. Hurraa jo sille, toinen hurraa ihan vain sille, ettei tarvitse enää sahata sitä prkleen 25m allasta. Ihan vilpittömästi, jokainen kilpauimari on todellinen masokisti rakentaessaan uraansa sen varaan, että pitää uida päivittäin tuntikausia altaassa, jonka mielenkiintoisuus vastaa tuijotuskilpailua sahanpurukasan kanssa. Terveisiä Jarnolle.

Nesteytyksestä

Aina yhtä janoisena pitänee tämäkin puoli tarkistaa kuntoon ennen kesää. Pitkäkestoinen suoritus ainakin lämpimällä luonnollisesti kuivattaa kehoa aika lailla, mutta näin pitkässä suorituksessa pelkän veden hörppiminen ei ilmeisesti ole kuin haitaksi. Suoloja poistuu hien mukana aika vauhdilla ja niitä sitten pitäisi paikkailla. Olympiakomitean ravinto-oppaassa kerrotaan paljon nesteytyksestäkin, enkä jaksa sitä kaikkea tähän tiivistää, joten klikklik tästä. Tiivistettynä kuitenkin se pointti, että noin litra tunnissa pitäisi juoda nestettä kisan aikana, eli ihan pienistä määristä ei puhuta. Kirjoitetaan kisaravinnosta vielä erikseen sitten joskus.

Ja kuten lähes kaikessa muussakin tähän projektiin liittyvässä, olen täysin hakusessa tämänkin aiheen osalta. Kaupallinen oikotie on helppo ratkaisu, eli tyydyn toistaiseksi siihen, mitä mainoksissa sanotaan. Onneksi urheilujuomia on tarjolla verrattain vähän, joten vertailu on sinänsä helppoa. Tai olisi, ellei Gatorade jylläisi kaikkialla lähes täydellisellä monopolilla.

Mutta pieni tutkailu aiheeseen antaa Gatoradelle jopa perusteita. Ylivoimaisesti käytetyin juoma ammattilaisurheilussa, 40 vuoden ikäinen tuote ja kohtuullinen hinta kuivajauheelle toimivat näin konseptin tasolla ainakin. Toki voi olla, että tässä viedään pässiä ja kovaa, mutta en nyt löytänyt kovin vahvoja vasta-argumenttejakaan tuota pahaa korporaatiotuotetta vastaan. Lidlin urheilujuoman koostumus on toki lähes identtinen ja hinta noin 60% pienempi pulloa kohden, mutta koska Gatoradea sai myös jauheena, se vei voiton. Ei jaksa kantaa loputtomia juomapulloja kaupasta kotiin.

Lisävaihtoehtona voi toki tehdä omia sekoituksiaan, tässä linkissä on yhden henkilön ratkaisu asiaan. Ja ei sovi toki unohtaa kotimaista Hart Sport -klassikkoa, jota en ehtinyt tätä varten tutkimaan tarkemmin. Muistikuva vain tuosta juomasta on sen jossain määrin hirvittävä maku. Pitänee testata ja kerrata.

Jos jollain on asiasta kokemuksia, tietoa tai ensiluokkaisia arvauksia, niin niitä saa kertoa ja se on äärimmäisen toivottavaa. Tarkoitus ei ole kaataa hommaa väärään nesteytykseen, vaan jos on pakko lopettaa kisa kesken, niin se pitää tehdä näyttävästi.

Miksi?

Nyt on aivan liian myöhäistä kysyä, miksi tällaiseen lähtisi. Enää ei kehtaa perua ja ilman pohjakuntoa nyt on liian myöhäistä aloittaa. Toki, hyvällä pohjakunnolla vieläkin ehtii mukaan ja jos luet tätä, olet hyvässä fyysisessä kunnossa aerobisten suoritusten osalta ja yllytettävissä jänniin juttuihin, niin tule mukaan. Et kuitenkaan keksi parempaakaan ideaa.

Moni, siis oikeasti lähes kaikki, ovat kysyneet, miksi lähdin tällaiseen. Itse mietin asiaa aluksi lähinnä siten, että onhan tämä nyt aivan päällikkötason suoritus ja se riitti  alkuunmotivaattoriksi. En ole juossut edes puolimaratonia, joten sillä mittarilla puolitriathlon suoritteena on jo aika kova tempaus. Vieläkin pidän kiinni 5,5h tavoitteestani ja kun asiaa miettii, niin en ole ikinä yrittänyt tai tehnyt mitään lähellekään vastaavaa suoritusta. Sydän saa hakata aika monta iskua ja aika monta hikipisaraa saa virrata ennen maalia, mutta aion jääräpäisesti pitää tuosta kiinni. Kevään fillarikausi näyttää, onko tuo oikeasti tavoiteltavissa oleva aika, koska pyöräilylle on budjetoitu yli 50% tuosta ajasta. Jos se ei suju, niin tuskin uinnista voi karsia hirveästi ja tuskin juoksen tuon 21,1km alle 90min tuona päivänä.

Jos siis ihmettelet, miksi tässä ollaan mukana, niin tässä on lähinnä opittuja perusteluja. En siis keksinyt näitä viime elokuussa, vaan keksin ne pitkin matkaa, kun treeniä on tullut kirjailtua.

1) Puolitriathlon pelasti selkäni. En muista, koska selkäni olisi ollut terve tai se ei olisi vaivannut elämääni. Pahimpina aikoina en ole voinut edes nukkua jumissa olleen selkäni takia. Nyt pystyn (ja siksi teenkin niin) kirjoittamaan tätäkin tekstiä täysin käsittämättömässä asennossa. Siitäs sait selkä. Eli lisääntynyt ja monipuolinen treenaus ja etenkin uinti on tuonut onnen elämään tällä sektorilla.

2) Puolitriathlon on todella vaihtelevaa treenauksen kannalta. Vähän väliä pää on hajoillut uintiin, juoksuun tai kuntopyöräilyyn, muttei ikinä (vielä) kaikkiin samanaikaisesti. Lisänä vielä kuntosalitreeni ja sulkapallo, niin treenikartta on ollut riittävän monipuolinen. En tiedä, onko tässä saavutettu tai edes tavoiteltu optimitreenausmallia, mutta lystiä on ollut pääsääntöisesti koko ajan. En olisi uskonut, että jaksan kiinnostua edes näistä treenimääristä. Nyt niitä pitäisi vielä hieman lisätä, mutta tuskin siitäkään ongelmaa saadaan aikaiseksi. Päinvastoin, pian pääsee uimaan 50m altaaseen ja pian sen jälkeen avoveteen. Sweet.

3) Kuka tahansa pystyy tähän. Oikeasti. Maraton ei näillä jaloilla tulisi edes kyseeseen ja ihmiselimistö tottuu lähes kaikkeen, kun sitä hieman harjoittaa sitä varten. Toki pitää osata monta asiaa (uinti on monelle liian suuri haaste), mutta jokainen osa-alue on tehtävissä ja vaikka aikatavoite on minulla verrattain kova (?) ensikertalaiseksi, niin hitaamminkin saa toki puuskuttaa. Ei tässä kenelläkään voi kiire olla.

4) Saa ostaa välineitä. Tähän on menty. Lue vaikka kommenttini uudesta fillarista, kännykkä- ja nettisovelluksista ja sykemittareista. Kaikkien hankinnat on hyvinkin perusteltuja, kun pitää oikeasti tietää, miten kannattaa treenata.

5) Tähän saa yllyttää kavereita. Idea tähän taisi lähteä kolmen henkilön sitoumuksena. Nyt tuttujen porukassa on yli 10 innokasta ja tämä auttaa oikeasti yrittämään hieman kovemmin.

Jo kaksi ensimmäistä syytä riittää minulle, loput kolme on tilastojen kaunistelua, mutta varsin lystiä sellaista. Jos et ole ikinä kokeillut, mutta ajattelit puuskuttaa ensimmäisen maratonisi kesällä 2011 tai 2012, niin harkitse uudestaan. Et salettina keksi montakaan pätevää vasta-argumenttia vaihtaa lajia.

Rakkautta heti kättelyssä

Noniin, nyt tässä kävi se, mitä pankkitili osasikin varovaisesti pelätä jo elokuussa. Kiroilin tätä projektia lähinnä siksi, että kai tässä on nyt sitten pyöräkin ostettava. Ja muutaman harkinnan jälkeen sekin sitten piti päästää käsistä ja ostaa suoraan pyörä, jolla ensikertalainen pärjää varmasti. On itse asiassa jopa vaarana, että tämä hankinta parantaa suoritustani ja lisäharmituksena se ainakin nyt nostaa jo treenimotivaatiota. Eikä se edes tee mitään, tuossa se nököttää parvekkeella ja odottaa leikkivuoroaan.

kuva: www.nishiki.fi

Hommasin siis Nummen Pyörästä Nishikin Cross Comp -fillarin, joka menee cyclocross-osastolle, mutta päätyi vahvan maantiehenkisyydensä takia hankintaan. Järkivalinta sinänsä, koska nyt maantiepyörä olisi talven jämäsorien takia vielä hieman heikossa ympäristössä ja kun tuohon kerran saa hieman paksummatkin renkaat, voi tuolla teoriassa painaa ympäri talven. En tosin tiedä, miten alle 9kg painoinen pyörä pärjää Turun talvessa, mutta sanotaan nyt ainakin, että pyöräilykausi kestää ainakin 8kk 5kk:n sijaan. Se on kivaa.

Alkupuraisu (20km) oli ainakin todellista rakkautta jo puolivaloillakin. Lukkopolkimiin ei vielä ollut sopivia kenkiä, kovahko tuuli teki pyöräilystä hieman ärsyttävää, mutta se ensi-ihmetys, -kummastus ja -rakkaus kevyeen liikkumiseen kahden pyörän päällä oli huikeaa. En oikeasti edes tajunnut, miten kevyttä pyöräily voi olla, kun väline on kohdallaan. Ja tosiaan: todelliset maantierenkaat eivät vielä ole edes asennettu ja väärillä kengillä jäätiin vielä kauas todellisesta vauhdista. Tämä ei voi päättyä kuin onnellisesti, jos tästä saa vielä vain parantaa.

Lisävarusteina hankin tuohon tylsät -mutta järkevälle kolmikymppiselle soveliaat- lokasuojat ja mittarin, johon saa kytkettyä vielä kadenssimittarin. Leveät ja vahvasti kuvioitetut tehdasrenkaat saavat olla alla vielä hetken, viipynyt kevät on jättänyt maisemiin vielä tonnettain karkeaa soraa, joten mennään noilla nyt hetki. Todellinen ilo irti sitten, kun pyöräilyyn riittää shortsit ja t-paita ja renkaanleveys on 23mm.

Taas se tuli opittua, motivaatio kaikkeen tulee välineistä. Ei kai tätä kukaan pelkän hikoilun takia voi tehdä.

Kevään kuntosalikuuri

Tammikuussa kirjoittelin kuntosalitreenin tärkeydestä kestävyysurheilussa. Homma toimii vieläkin hienosti, tosin tositestiin tuo kuntosalitreenin järkeistäminen ei ole vielä päässyt, kun juoksua on ollut ällökeväästä johtuen vielä varsin hillitysti. Eli en osaa sanoa, onko tällä ollut todellista vaikutusta, mutta pitänee uskoa lukemaansa tässä(kin) asiassa. Pyöräilytuntumakin on sopivasti vielä nolla ja kisaan on kuitenkin 3,5kk. No, aikaa on, ei hätiä.

Nyt olen siis noudattanut tätä 12-kohtaista rääkkiä yhdistettynä vielä kylki-, vatsa- ja selkäliikkeisiin ja pitkään loppuverryttelyyn kuntopyörällä ja tärinälevyllä. Tuloksena on ollut selvästi nousukäyrässä ollut kuntosalikunto, eli painoja on voinut lisätä tasaista vauhtia palautuminen ei ole ollut ongelma salin suhteen. Tasapainotetusti jalka kerrallaan (kiitoksia tammikuun tekstin kommentoijille) ja 2*15 sarjoja on siis toiminut kiltisti. Nyt keväällä ajattelin 4-6 viikon ajan lisätä ainakin jalkarääkkiä pyöräilyä ajatellen ja vaihtaa setit kolmeen, eli 10, 8 ja 6 liikkeen sarjoihin, joissa lisätään painoja verrattain ankarasti.

Lihaniskailu ei siis ole tavoitteena, vaan se kiltti toteaminen, että näinkin tottumattomat jalat kestävät paljon kiltimmin lisääntyvät treenimäärät juoksussa ja pyöräilyssä, kun niissä on lihaskunto kohdallaan. Sama tietenkin käsien ja uinnin kanssa, mutta uinnin osalta tuota hätää ei tunnu hirveästi olevan. Menee tosin verrattain tarkaksi treeniaikataulutuksen sovittaminen, kun juoksua edeltävänä päivänä tuollainen treenaaminen on vain tyhmää. Eli pitkäkestoisia treenejä ennen ei tällaiseen pidä lähteä, vaan ottaa sali sitten pitkän lenkin jälkeiselle päivälle. Tämä nopeuttaa myös palautumista kivasti, kun tottumattomat nilkat ja polvet saavat tärinätöntä liikuntaa.

Asiaan liittyviä vinkkejä saa viljellä lisää. Edelliseen siis disclaimerina toki se, että kuntosalikertoja on viikossa vain yksi tai kaksi, eli pääpaino on tietenkin vielä lajitreeneissä. Kunhan niitäkin vain pääsisi treenaamaan tosissaan ilman nuhaa ja lempeämmissä keleissä.

Maaliskuun (surullisen laiska) saldo

Noniin. Maaliskuu oli ja meni ja kaiken kaikkiaan ikävä ei tule. Talvi ei loppunut, motivaatio kokeili pohjakosketusta ja kireät pohkeet saivat mielen mietteliääksi. Kaupan päälle pientä flunssaa siellä täällä ja selitys on valmis; ei tullut liikuttua lähes lainkaan.

Heiaheia kertoo karua kieltä ja tässä maaliskuu lukuina:

• 22 treeniä, yhteensä 12 tuntia (50% vähemmän kuin tammikuussa ja 30% vähemmän kuin helmikuussa)
• Uinti oli suosituin heti sairaspäivien jälkeen, tosin sitäkin tuli mittariin vain 8km
• Täytin 30
• Matkustin noin 4000km junassa, se ei tosin nostata kuin verenpainetta

Jotain hyvää sentään luvassa, eli lumet ovat alkaneet nyt oikeasti väistyä pyörä- ja juoksuteiltä. Lisäbonarina Nishikin ultranopea, pienen linnun painoinen, hiilikuituinen, megahyper, kaksirenkainen Cross Comp -fillari on jo tilattu, enää se pitää hakea ja purkaa muoveistaan. Siitä vasta ilo repeää ja tuosta varmaan suurin osa kevään jutuista tuleekin kertomaan. En siis ole ikinä omistanut pyörää, jolla pitkän matkan kulkeminen voisi ihan oikeasti olla lystiä. Saas nähdä, auttaako tämä siihen.

Vaikka olen toistanut tätä mantraa koko talven, tulee se nyt huhtikuussa materialisoitumaan ihan oikeaksi tekemiseksi: nyt tämä homma vasta alkaa. Koputetaan puuta terveyden puolesta, mutta jo lumien (hidas) lähtö, iltavalaistus luonnonvalolla ja lämpenevät päivät ovat hyvä syy treenata jotain näinkin sairasta varten.  Voi, miten helppoa tämä olisikaan maassa, jossa on lämmintä.