Kaiken takana on tiede, osa 1

Koska tässä projektissa ei voi oikaista missään, mutta kaiken voi optimoida, on pakko ottaa koko hommaan maksimaalisen tieteellinen näkökulma.

Eli miten kehoni oikeasti toimii, mikä on puolueettomasti todettuna todellinen kuntotaso ja ennen kaikkea, miten kaikki kerätty data vaikuttaa siihen, miten treenejä pitää suunnitella. Aiemmin koko homma hoidettiin aika lailla fiilispohjalta, ei minulla ollut käryäkään aerobisista ja anaerobisista tasoista. Vuosi sitten juostiin puolimaraton sillä sykkeellä, jolla ei tullut oksennus ja toivottiin, että koko matka menee tasaista vauhtia. Ei mennyt, nyt sain siihenkin tieteelliset perustelut.

Kuntotesteihin siis. Turussa asiasta kysellessä vastaan tulee aina Paavo Nurmi -keskus ja pakko todeta: pelkästä mittauksesta en olisi viisastunut yhtään, mutta ammattimainen ja kattava tulosten läpikäynti antoi huomattavasti kirkkaamman kuvan siitä, missä nyt ollaan ja mihin tästä voi mennä. Lähtökuopissa ollessani, oli hyvä käydä läpi koko setti: kehonkoostumus, hapenottokyky, maitohappotasot, lihasvoimat ja päälle tosiaan vielä tiukka konsultointi siitä, mikä vaikuttaa mihinkin.

Numerot ovat raakoja:

• Painosta voisi hieman luopua. 2011 paino oli just alle 80kg, nyt se on reilu 84kg, eli tavoite on sinänsä selkeä. Ei stressata tuosta, mutta on hyvä tiedostaa, että kokomatkalla ylimääräinen paino ei ainakaan auta mitenkään.  
• Aerobisen kynnyksen juoksuvauhti on sellaista 6:19 / km. En ole ikinä juossut noin hiljaa treenatessa.
• Anaerobisen kynnyksen juoksuvauhti olisi sellaiset 4:48 / km. Väittäisin, että parhaimpina päivinä tuo oli korkeampikin, mutta näillä mennään tänään.
• Kaavamaisesti optimoituna maratonvauhti oli sellainen 3:45. Tuosta voi toki yrittää nokittaa, mutta ei se tuosta dramaattisesti paranisi. Paha väittää vastaan, en ole vieläkään juossut yhtään maratonia.
• Ikäisekseni olen kuitenkin erinomaisessa kunnossa ja oikein treenattuna näitä lukuja on helppo nykiä parempaan suuntaan.

Mitä tehdään: 

• Konsulttiapua treeniohjelman suunnitteluun
• Puolihuoliteltu dieetti päälle. Mieluummin kuolen kuin lasken kaloreita, mutta tietyissä asioissa voinee ohjata.
• Lisää treeniä, katso kohta 1.

Tältä pohjalta siis eteenpäin. Treenit on jo hyvässä käynnissä, niistä hieman tarkemmin toiste.

Uusi alku, typerämmät ideat

1v 9kk. Niin pitkään sai tämä blogi olla rauhassa muhimassa, kun kirjoittajan piti kerätä itsensä, motivaationsa, urheiluinnostuksensa ja ennen kaikkea aloittaa jotain niin tyhmää, että siitä kannattaisi taas kirjoittaa. Viimeksi kirjoittaminen loppui kuin seinään, kun tarkoitus oli luoda kuva siitä, mitä vaaditaan, että lähes kylmiltään voi kasata itsensä puolimatkan triathlonille ja se tavoite tuli varmasti täyteen. Kiitos siihen liittyneestä palautteesta.

Tässä välissä tapahtunutta:

• vasemmasta nilkasta katkaistut nivelsiteet. Tämä pitkälti tuhosi kilpakauden 2012, osallistuin vain elokuussa Myllyn Pyöräilyyn (127km) ja syyskuussa Ruisrääkkiin (puolimaraton). Puolimaratonin uusi ennätysaika korjattiin muotoon 1:40, mutta kun ei ole konkreettista tavoitetta, ei tuon jälkeen jaksanut pitää yllä järkevää treenisuunnitelmaa.
• Talvella 2013 uusi, tosin entistä kevyempi, kipinä hoitaa itsensä taas puolimatkakuntoon. Motivaatioapuina romahtaneet testitulokset, hullun siisti polkupyörä (aiheesta lisää myöhemmin) ja muun teknologian paremmat hankintamahdollisuudet ja tarjonta. 
• Kesällä 2013 pientä kisaintoilua. Vantaan Kuusijärvellä perusmatkan (1,5+40+10) triathlon, Sastamalan puolimatka ja Käringsundin puolimatka. Näiden perusteella opittu myös, että kunto on katoavaista. Käringsundin loppuaika 5:39 on kauden paras, mutta 20min hitaampi kuin ensimmäinen triathlon Joroisissa 2011. Romahdusta on nähtävissä eniten juoksuvauhdissa.

Mitä tästä eteenpäin:

• Välineistön päivitystä. Uusi pyöräni on maailman hienoin, mutta siitä tulee niska kipeäksi. Lisää tästä myöhemmin.
• Uusittu treeniohjelma. Tätä en vielä tiedä itsekään.
• Maksimaalisen tieteellinen näkökulma. Kaiken voi optimoida.
• Projektin päätös: 16.8.2014 Kalmarin Ironman-kisa Ruotsissa.

Nyt se on julkista, eli se on pakko tehdä. Treenivinkkejä, kommentteja, vihapostia ja kaikkea saa jättää kommentteihin. Tarkoituksena on kyhätä vinkkipankki niille, jotka lankeavat yhtä helposti näin typeriin ideoihin, eivätkä tiedä, mitä tekevät.