Talvi tulee - kemikaalit käyttöön

Vahvinkin denialisti taitaa joutua pian myöntämään, että kesä meni ja seuraava tulee ehkä kahden vuoden päästä. Ongelmaahan ei olisi, jos talvellakin piisaisi valoa ja lämpötila huitelisi +20°C hujakoilla, mutta kun tuolla kammottavalla pimeydellä ja kylmyydellä on ihan oikeita terveysvaikutuksia, niin asioihin pitänee suhtautua vakavasti.

Viime vuoden joulukuussa talviurheiluun tottumaton kroppani meni rikki viideksi viikoksi ja puhaltelin keuhkotestissä heikommin kuin keskiverto 84-vuotias. En tule syyttämään asiasta mitään muita kuin talvea, mutta tuonkin olisi voinut välttää, jos olisi ensinnäkin tottunut moiseen höykytykseen tai jos vastustuskyky olisi ollut edes sinne päin ajan tasalla. Ja vain jälkimmäinen on asia, johon voi vaikuttaa lennosta edes jotenkin.

Tammikuussa löytyi sitten tuohonkin simppeli totuus: lähes kaikki näillä leveyspiireillä asustelevat kärsivät D-vitamiinivajauksesta lähes 8kk vuodesta. Muita vitamiineja saa riittävästi ravinnosta, mutta D-vitamiini on näin vähävaloisessa paikassa todella kiven alla. Etenkin, kun ei koko ajan syö rasvaista kalaa, ei tämä ongelma niin paha Grönlannissa ole. 

Suositukset ovat lähinnä riisitaudin estotasolla, eikä niillä ole oikeastaan mitään tekemistä realismin kanssa. Kanadassa suositukset ovat Suomeen verrattuna tuplat (Kanadassa 15μg, Suomessa 7,5μg), mutta sillä erolla, että suositukset ovat vähimmäismääriä ja myös terveelliset ylärajat on mainittu. Tuossa on vissi ero siihen, että apteekista ostettu vitamiinipurkki hehkuttaa täyttävänsä 150% päivän vitamiinitarpeesta, kun se oikeasti jää todella pahasti vajaaksi. Ja Kanada jyrää maailman parhaimpien asuinpaikkojen listalla aurinkoisen Australian kanssa. Repikää itse tuosta johtopäätökset.

Eli taas mennään; Vegetukusta yksi tabletti päivässä 50μg D-vitamiineja heti syyskuusta alkaen ja ainakin toistaiseksi ollaan tilanteen johdossa. Ensimmäinen flunssa-aalto ei ollut vältettävissä, mutta geneerisesti ottaen syksy on mennyt huomattavasti virkeämmin. Olo on ollut virkeämpi, mieli on ollut virkeämpi ja en ole vielä täysin menettänyt toivoani laadukkaan elämän suhteen, vaikka marraskuuhun on alle kaksi päivää. Erilaista.

Tällä reseptillä kokeillaan selättää tulevaa talvea. Treenaus itsessään on saanut minut sairastelemaan poikkeuksellisen paljon, mutta syytettäköön tästä myös (treeni)olosuhteisiin tottumatonta kroppaa. Tänä talvena pitäisi kuitenkin kunto hilata ihan uusille lukemille ja siihen ei oikein sairastelu sovi.

Itse treenailu on tosin jäänyt erilaisista tekosyistä johtuen pienemmälle lokakuussa, päällimmäisenä nyt liiallinen juhlien määrä, kovahko määrä työreissuja ja muita geneerisiä tekosyitä. Marraskuussa tähän tulee hienoin muutos sitten treenien alun; sain todellisen kilpailijan kilpailuun. Tästä lisää marraskuussa, nyt himmaillaan vielä pari päivää ja fiksataan liiallisesta juhlimisesta toipuva selkä ensin kuntoon.

Vitamiinipuutosta?

Tuli tuon ensimmäisen sairastelun aikana ainakin pohdittua hieman, miten tuon voisi välttää talvikaudella. Australiaan muutto ei nyt oikein onnistu, joten keinoja pitänee keksiä tutkimalla ravintoa hieman tarkemmin.

Aiemmin kirjoitin jo siitä, että ravintomäärät ovat kasvaneet selvästi treenauksen myötä ja syöntitiheyttäkin on pitänyt tiivistää aika lailla treenin ollessa päällä. Sairastelun hyvä puoli oli se, että nälkä ei todellakaan riivannut samaan malliin kuin esim. marraskuussa, joten nyt pitää toipumisen lisäksi opetella taas syömään enemmän ja useammin. Kasvisten määrää meinaan nyt joka tapauksessa kasvattaa ruokavaliossa ja itsellekin tullee vielä shokkina se, että vähennän lihansyöntiä tänä vuonna.

Talvitreenaus tosin osoitti myös sen, että terveys on oikeasti ilmeisen kovilla, kun sätkii ympäriinsä parta huurussa ja ripset jäätyneinä yhteen. Vastustuskykyyn liittynee jossain määrin vitamiinien saanti ja rupesin hieman tonkimaan asiaa. Ikävänä juttuna se, että todelliset saantisuositukset vaihtelevat jossain määrin lähteen mukaan, mutta positiivisena puolena se, että järkevällä ja monipuolisella ruokavaliolla tuo puoli tulee osittain hoidettua kuin itsestään. Hedelmien määrää voisin tosin lisätä ja kesän marjatkin menivät jo loppumaan, joten C-vitamiini tulee osittain purkista. Siitä ei tosin ole haittaa, liika-annostukset poistuvat elimistöstä itsestään C-vitamiinin tapauksessa.

Suomen Olympiakomitea on näppärästi koonnut pienen ravinto-oppaansa myös nettiin ja tässä vitamiinioppaassa listataan näppärästi, millaisista määristä puhutaan. Tosin "1,2mg B2-vitamiinia päivittäin" ei kerro itsessään mitään, joten hieman konkreettisempaa kaivataan. Tuo ravinto-opas on muutenkin varsin "hyvä tietää"-sektorilla, etenkin aloittelevien urheilijoiden osalta.

Vitamiinisaantia googlaillessa huomasi sen erikoisuuden myös, että todella paljon painotetaan D-vitamiinin saantia ja sen tärkeyttä varsinkin näin talvella. Tämä johtunee pitkälti siitä, että ruoasta D-vitamiinia ei saa lainkaan riittävästi ja auringonvalo on niin niukassa, että käytännössä puutosta on lähes 8kk vuodessa. Ja tuossa(kin) aiemmassa linkissä D-vitamiinin saantisuositus poikkeaa todella paljon tutkijoiden ja lääkärien antamista suosituksista, kun ilmeisesti nykyinen saantisuositus (7,5μg/vrk) kattaa vain sen, että vältytään riisitaudilta. Flunssatoleranssi yms. eivät tosin noilla suosituksilla kasva mihinkään ja käytännössä tuo nykyinen saantisuositus vastaa todellisuudessa aika vahvaa D-vitamiinin puutostilaa. Suomenkin luvut ovat olleet aiemmin korkeammat, mutta niitä rukattiin jostain syystä alaspäin 60- ja 70-luvulla ja noissa luvuissa ollaan vieläkin, vaikka tieto asiasta on kasvanut. Joidenkin lähteiden mukaan suosituksia kasvatetaan 2012, eli kolme hurraa-huutoa virkakoneiston tehokkuudelle.

Itse hankin Vegetukusta vahvimpia, (50μg) joita EU:sta löytyy, joten noilla saanee hieman paikattua. Lisäksi tuo Vegetukun D-vitamiinin hinta on todella kilpailukykyinen, en löytänyt etsimälläkään edullisempaa pakettia Suomesta. Tässä artikkelissa tuota D-vitamiinin saantia avataan hieman paremmin, suosittelen lämpimästi sen lukaisua.

Pitänee jatkaa etsimistä ja tutkimista, purkkivitamiinit eivät näemmä ole nopea tie onneen, mutta onneksi oma ruokavalio ainakin vaikuttaa järkevältä. C- ja D-vitamiini on silti nyt aamupalalisänä, magnesiumia ja proteiinia popsin treenin jälkeen ja loput saa mennä tuurilla. Yrityksenä ainakin on, että seuraava puoli vuotta mennään sairastelematta ja mieluummin siten, että kroppakin pysyy kasassa. Ravinto määrännee siinä aika lailla, joten turha yrittää oikoa sen osalta.