keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Lobotomialla kisakuntoon - harjoitusvastus

Tämän harrastuksen tarkoituksena (ja ehtona) oli luonnollisesti myös se, että opin nauttimaan siitä, mitä teen. Juoksusta en oikeastaan aiemmin nauttinut, uinti on vieläkin melkoisen tylsää, mutta pyöräily ei ole onnistunut olemaan vielä tylsää. Paljon uusia maisemia, hyvää vauhtia jne. tekivät tuosta lajista oman suosikin, mutta sen typeränä ehtona on näemmä se, että maa ei jäädy ja kaikki elämä kuole 6kk vuodessa. Eli espanjassa on varmasti hauskaa pyöräilijöilläkin, Suomessa joudutaan vaihtamaan nautinto henkiseen kidutukseen, jota myös harjoitusvastukseksi kutsutaan.

Kuvassa ADHD:n hoitoteline.
Luulin tehneeni järkikaupat elokuussa, kun ostin käytetyn harjoitusvastuksen todella ystävälliseen 60€ hintaan joltain, joka varmasti tiesi, miksi hän haluaa päästä siitä eroon. Sinänsä fiksu hankinta, harjoitusvastus ottaa vastuksensa fillarin vaihteista, se on tukeva ja se toimii juuri niin kuin sen pitääkin. Mutta.

Yksi treeni takana. Ensimmäisen kerran katsoin kelloa 90 sekunnin jälkeen. Pidin pienen tauon 10min jälkeen. Vartin jälkeen vilkuilin kelloa jatkuvasti. Luulin oikeasti, että viime talvena salilla paukutettu kuntopyöräily oli piinaavan tylsää, mutta täytyy myöntää, tämä meni jopa siitä ohi. Hämmentävää, mutta ainakin treenien aloitus on helppoa. Siihen se sitten tyssääkin.

Pitänee virittää jokin leffastudio fillarin ympärille, niin ehkä tuo homma muuttuu mielenkiintoiseksi ihan vahingossakin. Alku ei ollut kovin lupaava ja oikeasti meinasin pitää tuon telineen heti takaisin myyntiin.

Ja treenien lisäbonarina lunta ei tietenkään ole senttiäkään, mutta sen verran on jo jäätä, että lenkkeilykin on paikoittain todella raivostuttavan hankalaa. Tää peli on taas tässä, miksei tätä maata rakennettu 2000km lähemmäs päiväntasaajaa? Kuka oikeasti väittää, että talvi on hyödyllinen asia? Häh?

On tässä tokin se hyvä puoli, että kun kevät tulee, niin treenaamisen mielekkyys on talven jäljiltä melkoisen varmasti aivan mielettömän korkea. Mutta kun talvi kestää viikon sijaan monta kuukautta, niin tässä menee ihan oikeasti ohi monta hyvää hetkeä tehdä itsestään kisakuntoinen. 

3 kommenttia:

  1. Puhut vähän, mutta asiaa!

    :D

    VastaaPoista
  2. Pyörätreenissä itse huomioin pitkän tähtäimen treeniohjelmassa suuremman painotuksen pyöräilylle sekä syksylle että keväälle. Talvella en monena viikkona pyöräillut useammin kuin kerran.

    Itse kävin kuntosalilla pyöräilemässä ja samalla treenailemassa tiettyinä päivinä lisäksi jotakin muuta kivaa, kuten vatsoja esimerkiksi.

    Tämä tarkoittaa enemmän juoksemista (tai jotain muuta, riippuu omista preferensseistä ja ohjelmasta) talvella. Joulukuussa etenkin juokseminen on vmäistä johtuen pimeydestä ja liukkaudesta, mutta lumen tullessa tilanne paranee onneksi. Täytyy vaan elää Suomen mielenkiintoisten olosuhteiden mukaan.

    VastaaPoista
  3. 1) Kiinnostaisi taas lämpätä hiihtoa. Ei pysty tossa kelissä.
    2) Juoksu onnistuu sadepäivinä, kun suurin osa jäästä sulaa pois.
    3) Kuntosalimotivaatio on tosi lähellä pakkasrajaa. Onneksi kotona on kahvakuulat, homma hoidossa edes siltä osin.
    4) Uidakaan ei voi koko ajan ja siihenkin kyllästyisi äkkiä, kun tämän kylän pisin allas on 25m pitkä.

    Nyt vähän vauhtia sen kesän kanssa, tää on aivan käsittämättömän vaikeaa kesään, kevääseen ja syksyyn verrattuna.

    VastaaPoista