Nastatesti, vol. 3

Noniin, nyt ollaan nastatestien takarajalla. Jokaisella kerralla nastoja on lisätty ja nyt kummassakin tossussa oli 12, enempää ei itse asiassa tuosta rasiasta löydykään.

Nastatesteissa vol. 1 ja vol. 2 siis todettiin askeleen parantuneen ja samaa voitaneen todeta tässäkin vaiheessa. Vasemman jalan päkiän keskelle tuikattu nasta tosin pääsi liian pehmeään kohtaan ja se tuntui hieman jalkapohjassa, jos jalan alla oli jotain lunta kovempaa. Ei nyt vaarallista, mutta ärsyttävää silti. Ei olisi pitänyt  alusta alkaen pantata nastojen määrässä, mutta testauksen ollessa näin vähäistä, oli ainakin helppo huomata, että nastojen määrä on suoraan verrannollinen askeleen laatuun.

Pito oli kuitenkin todella loistava, polvet eivät kipeytyneet, pohkeista en osaa sanoa vielä mitään ja askel oli muutenkin varsin kevyt ja rullaava. Parhaana puolena tosin se, että hyvällä säkällä talvea on enää kuukausi jäljellä, niin voidaan lopettaa tuo pakkasessa sätkiminen. Kaikki kunnia juoksulle -14°C:ssa, mutta onhan se nyt kaikin puolin tyhmempää ja tehottomampaa kuin plussakelissä urheilu.  Itse asiassa, jos joku tätä lukeva keksii, mikä tässä kelissä on paremmin kuin +10°C:ssa, niin tarjoan keväällä jäätelön. Olosuhteille ei tosin voi hirveästi näillä leveysasteilla, niin iloitaan sitten tuplasti, kun keli on edes nollan yläpuolella.

Talven arvostuksesta kertoo myös jotain se, että tämä oli tosiaan koko talvena kolmas juoksu lumella. Juoksumatolla hajoaa pää, mutta ainakin siinä voi juosta shortsit jalassa. Eikä tuolla pimeällä nyt niin paljon maisemista ehdi nauttia, niin samapa tuo käytännössä. Nyt oikeasti sitä kevättä, valoa ja lämpöä päälle ja vauhdilla.

Ja nyt, kun kerran avaudutaan asioista, niin avaudutaan myös Sports Trackerin toimivuudesta. Uusimman päivityksen myötä tuokin ohjelma muuttui pitkälti hyödyttömäksi sen hävittäessä GPS-signaalin vähän väliä. Ja kun se häviää, se ei myöskään sitä uudestaan kytke. Jos joku ohjelman kehittäjä lukee tätä, niin minulla on keskisormi pystyssä siihen suuntaan. Hyvin kehitetty. Jos ongelma on Nokian luurissa, niin anteeksi ST:n kavereille ja keskisormea siihen laiteohjelmistokehityksen suuntaan, voitte poistua häpeillen vaikka ikkunan kautta. Kiva maksaa hyvän sukelluskellon verran laitteista ja ohjelmista, jotka toimivat kuin junat pakkasessa.

Nastatesti, vol. 2

Klikkaa kuva isommaksi

Tähän tekstiin viitaten, tein (jo) nyt nastatestin osa 2.  Nastoja on siis lisätty kenkiin ja ulos alkoi olla ihan oikea hinku. Viime ulkojuoksukerrasta ehti kulua yli 60(!) päivää, eli sinänsä oli syytä käydä tarkistamassa maisemia. Sisäjuoksu, -pyöräily ja sisämikätahansa on ihan käsittämättömän puuduttavaa hommaa, mutta kun nuo keuhkot nyt menivät rappiolle, niin suodaan niille kunnon palautumisaika.

Lyhyesti: kyllä talvijuokseminen on sanalla sanoen ihan järkyttävää paskaa. Nastoja on kengänpohjissa täysi armada ja homma toimikin niissä paikoissa, joissa jäätä oli järkeviä määriä. Turussa tosin tällä hetkellä jokainen jalkakäytävä, autotie, pyörätie ja metsäpolku vain nyt sattuu olemaan todellista perunapeltoa tai pehmeän lumimössön peittämä, joten mikäli nastojen mitta on alle 20mm, ei niistä järin iloa ole. Lumeen ne eivät tartu, joten turhaa sutimista ja jalkojen jännittämistä on hyvinkin paljon tarjolla. Turun kaupunki tekisi kaikille palveluksen, jos kaikki kulkureitit poltettaisiin napalmilla kaksi kertaa viikossa.

Joissain harvoissa paikoissa tie on sen verran tasainen, että nastat mahdollistavat lähes normaalin juoksuaskeleen. Useimmissa paikoissa kuitenkin jännitetään jokaista lihasta varpaista kainaloon ja nauretaan vastaantulevien juoksijoiden tyhjänpuhuvia ilmeitä. Kaikkia ottaa päähän tuolla rämpiminen, se näkyy kauas.

(disclaimer: en kritisoi talvea konseptina tässä. Kritisoin sitä, miten se vaikeuttaa juoksukunnon kehitystä)

Siitä pisteet ulkojuoksulle, että askel on kevyempi, vauhti on reippaampi ja maisemat  sentään vaihtuvat edes hieman. Mutta inhorealiteettina on, että juoksun aikana kaikki sutiminen ei kehitä mitään ja vaikeuttaa kaikkea. Annan talvijuoksulle vielä yhden mahdollisuuden, mutta kahden testin perusteella talven ulkoilu saa jäädä koiran lenkitykseen ja hiihtoon. Juoksumatto on tylsää, mutta ainakin siinä on juoksun kannalta jotain järkeä. Eikä tarvitse aamulla kiukutella kipeille jaloille.

Uuteen vauhtiin

Noniin, treenikausi 2010 on päätöksessään. Tai oikeastaan se päättyi jo 9.12.  tuohon aiemmin mainitsemaani "yskään", joka nyt sitten osoittautui hieman vahvemmaksi keuhkoputkentulehdukseksi. Ei mitään hätää enää, kunhan en nyt ihan ihan täysillä aloita ja kunhan en treenaa pakkasessa. Etenkin jälkimmäinen on todella surkea vitsi realiteetit huomioon ottaen, mutta satsataan sitten vaikka uintiin ja kävellään/ hölkätään juoksumatolla. Jipii.

Joulukuun piti olla kovin treenikuukausi tähän asti. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä, joulukuussa treenattiin Heiaheian mukaan 9 kertaa ja 9 tuntia loppukuukausi yskittiin sisätiloissa. Opittiinpahan taas jotain talvitreenaamisesta ja siitä, miksi köyhät fijiläiset ovat niin onnellisia.

Tammikuu menee todennäköisesti siis uuden vauhdin kehittämisessä ja se seuraava kova kuukausi saa sitten luvan olla helmikuu. Lisäksi vitamiinisaanti pitänee tuplavarmistaa, ettei tämä vitsaus toistu ja ihan oikeasti hillitä itseäni liian kovalta startilta. Keuhkotulokset olivat siis ok, mutta jumitus on vielä melkoinen. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka loka- ja marraskuussa tuli treenattua totuttua selvästi kovemmin ja enemmän, voitti tuo treeniputki lyhyenkin sairastelun ja sohvalla makoilun 10-0.

Hyvää Uutta Vuotta siis kaikille, jatketaan ensi vuoden puolella uusilla pelinappuloilla.

Pakkotaukoa

Suomen talvi on kaunis ja eksoottinen jne. mutta ei siitä urheiluun mitään oikeaa hyötyä ole. Hiihto toki saatiin mukaan treeniin ja monipuolisuudessaan se on kyllä kunnon kasvatuksen kannalta hyvissä asemissa. Silti, uinti, juoksu ja pyöräily varmasti täyttäisivät kaikki kriteerit kuntopuolelta, joten kyllä tässä pärjäisi, vaikka lämpöä olisikin 20-40°C enemmän kuin nyt.

Eikä tähän mennyt edes kovin kauan: kylmässä urheileminen otti pienen veronsa jo nyt ja nyt kurkussa elää yskä, joka ei näemmä taltu edes levolla. Sairastelu ei oikeasti ole minulla kovin yleistä, mutta olihan se nyt suhteellisen selvä, että kun juoksee, hiihtää ja läähättää pakkasessa, on vastustuskyky kovilla. Ei riittänyt kyvyt tällä kertaa, mutta toivottavasti tämä on talven ainoa flunssaperusteinen treenitauko. Treenaaminen oli jo rutiinia, nautinnollista ja suhteellisen vaivatonta. Nyt saanee taas repiä itsensä kasaan. Onneksi ei ihan nollasta asti, mutta on tästäkin nyt hieman ylimääräistä vaivaa.

Lisäbonarina tietenkin melkein opeteltu ruokailurytmi on hylätty puolivahingossa. Ajattelin vielä helpottaa(?) asioita ja käydä luovuttamassa verta ja tehdä hapenotostakin vielä hieman vaikeampaa.

Kärsivällisyys ei oikein riittäisi tällaiseen jäähdyttelyyn, mutta kai se on pakko. Aikaa on reilusti, eikä tässä nyt ihan alusta tarvitse aloittaa. Sohvalla istuminen on silti tylsää, sanotte, mitä sanotte.

Lisäys 17.12. Lääkäri antoi aika ronskit pelinappulat. Keuhkotoiminta 48% luokassa, keuhkojen 'ikä' 84 vuotta ja kaksi viikkoa lähes täydellistä hengästymiskieltoa. Astmalääkkeet ja antibiootit ruokavalioon. Voi perkele. Eli joulukuun treenit oli tässä, tammikuussa taas uusiksi.

Nastatesti, vol. 1

Edelliseen liukastelutekstiin viitaten, kävin lunastamassa Partiovarusteesta irtonastat tossuihin. Soittokierros pitkin urheilukauppoja Turussa paljasti, että itseasennettavat irtonastat ovatkin aikamoinen harvinaisuus. Tällä kertaa mukaan päätyi Maxigripin nastasarja, joka oli ainakin parhaan hintainen kahdesta vertailtavasta paketista. Toisessa oli tosin hienompi paketti, mutta otin nyt ankaran riskin ja päädyin halvempaan.

Nykyiset Adidakset vetelevät muutenkin viimeistä talveaan, mutta ovat niin täydellisesti jalkaan sopivat, että halusin testata nastoja juuri näihin kenkiin. Lisähyötynä kierreruuvilla varustetut nastat saa hyvinkin nopeasti pois. Toki siis valmisnastoitettujakin kenkiä saa ostaa, mutta Turussa pysyvään lumitilanteeseen ei järin kannata kaikkia vedonlyöntirahojaan satsata. Nastojen ropina on autoillessakin riittävän raivostuttavaa, en halua tietää, millaista se olisi sitten juostessa.

En ole ikinä käyttänyt edes piikkareita, joten nastojen määrä hoidettiin nyt varovaisuuden periaatteella. Päkiän alle timanttimuodostelmaan päätyi nyt neljä nastaa ja kantapäähän vielä varoiksi yksi.

Varovaisuus toi iloa lenkille, mutta pari lisänastaa varsinkin kengän kärjessä olisi kelvannut. Sutiminen oli silti huomattavasti vähäisempää kuin ilman nastoja ja varsinkin alamäessä oli ilo huomata, että askeleeseen voi luottaa ja voi oikeasti keskittyä pitämään jalat rentona. Pahimmissa jääkohdissa ei näistäkään toki taianomaista apua ole, mutta kuivalla asfaltilla huomasi tuon dramaattisen eron.

Askeleeseen nastat eivät kuitenkaan vaikuttaneet. Noin pienet nypyt eivät tunnu juostessa lainkaan, mutta ero oli vähentyneen liukastelun takia jo nyt huomattava. Nastatesti vol. 2 sisältää pari lisänastaa näiden jo asennettujen lisäksi, niin lenkkivauhtiakin voinee hieman lisätä. Jos ei vielä omista nastallisia tossuja, niin tätä ratkaisua voi suositella lämpimästi.

Tyhjän potkintaa

Tavallaan typerää väittää, että tämä tuli yllätyksenä, mutta ilmeisesti talvijuoksussa on eronsa. En näin kesäihmisenä keksi yhtään hyvää puolta asiassa, mutta koska kyseessä on lottovoitto jne., niin asiaa ei voine näillä leveyspiireillä asuessa vältelläkään.

Juoksu on muuten muuttunut viime aikoina jopa mukavaksi. Projektin alkupätkillä lenkit olivat 4-8km mittaisia, nyt lenkit huitelevat 8-16km välillä ja meno on rentoa, vauhti on pitkälti kohdallaan ja tärkeimpänä juoksu jopa tuntuu hyvältä.

Kahden liukkaankelin lenkin jälkeen on kuitenkin jo opittu jotain: perustossuilla homma on yhtä sutimista joka hemmetin askeleella. Tuloksena miellyttävästi jomottava polvi/ polvet, pohkeiden ennätystasoa hipovat kireydet ja luonnollisesti koko lenkin mielessä pyörivä kaatumisen pelko. Nyt Turussakin on lunta ja ensitemppunaan kaupungin lumiaura-armeija tasoitti joka ikisen pyörä- ja kävelytien peilikirkkaaksi lisäämättä juuri lainkaan hiekkaa. Kiitos tästä, vasen polvi ikääntyi 51 minuutin lenkin aikana noin 8 vuotta. Tilanne voisi toki olla pahempikin, tuossa sutimisjuoksussa kun tulee jännitettyä pitkälti jokaista lihasta liikaa ja tarpeettomasti, niin on siitä nyt rentous kaukana.

Apua löytyy näemmä silti läheltä. Valmiitakin nastatossuja löytyy, mutta hieman kustannustehokkaampana vaihtoehtona löytyvät myös erilaiset nastoitussarjat kenkiin. Omat Adidakset sopivat lisäksi jalkaan niin miellyttävästi, ettei mieli tee vaihtaa ennen kuin on pakko ja irtonastat vaikuttavat tähän loogisemmalta ratkaisulta. Scandinavian Outdoor Storesta löytyi tällainen paketti ja tällä forumilla joku MacGyver kertoo omasta ratkaisustaan, joka kustansi lopulta 3€. Kolmantena vaihtoehtona on sellainen kumiluiska, joka vedetään kengän päälle, mutta jotenkin arveluttaa sen pysyminen jalassa. Tuo SOS:n mutteripaketti lienee helpoin ratkaisu, rälläkkää ei tarvita ja jalat kiittänevät tuostakin. Lumisen talven tapauksessa myös hiihtovoiteista on ilmeisesti dramaattinen apu pidon lisäämiseen. Katsotaan, mihin päädytään. Ennen nastojen hankkimista juoksen vain juoksumatolla ja lopetan jalkojeni tarpeettoman kiusaamisen.

Näillä pakkasmäärillä pukeutuminen ja hengittäminen ei ole toistaiseksi tuottanut ongelmia, mutta mikäli mennään viimevuotisiin lukemiin, niin tuossakin tulee varmasti ongelmia. Onneksi (?) on juoksumatto, mutta paikallaan juoksemisen välttämiseksi olen valmis joustamaan hieman tuossa kelipolitiikassa. +22°C ja aurinkoa lienee luvassa jo 7kk päästä, joten tässä odottaessa pitänee oikeasti vähän venyttää rajoja. Aurinkoisessa pikkupakkasessa juoksu on varmasti lähes mukavaa, mutta tod.näk. 85% talven lenkeistä on pimeää, tuulista, märkää,  liian kylmä ja muuten vain tarpeettoman typerää olosuhteiden suhteen. Henkinen kovuus on hieno asia jne., mutta jokainen, joka väittää tämän olevan älykästä puuhaa, on väärässä.