Hiihdolle pisteitä

En olisi oikeasti tätä vielä kesällä uskonut sanovani. Minä pidän hiihdosta. There, I said it.

Lapsuudentraumat hiihdon tuskallisuudesta ovat ilmeisesti unohtuneet, mikä on sinänsä miellyttävää. Ei hiihto oikeasti ratkaise maailmanrauhaa tai paranna syöpää, mutta juuri tällä hetkellä, näillä urheilupalikoilla, eli säällä, vuodenajalla, peruskunnolla yms. se saa tällä hetkellä korkeimmat pisteet. Uinti 25 metrin altaassa on kuplien rentouttavasta soundista huolimatta hieman yksitoikkoista, kuntosalilla viritetty miniduathlon, eli paikallaan pyöräilyn jälkeen juoksen hetken liikkumatta mihinkään, ja vaihtelevasti voittoisa sulkapallo ovat kyllä liikunnallisesti varsin hyvä yhdistelmä, mutta silti. Niistä saatu hyöty on -sulkapallossa voitettuja ja hävittyjä pirtelöitä lukuunottamatta- hyvä hengästys ja siitä mukamas kerätty ilo. Tosiasiassa liikunnan parasta puolta edustaa maisemien vaihtelu ja tällä hetkellä siinä parhaiten onnistuu hiihtämällä.

Poikkeuksellisen talvinen talvi jo marraskuun puolella yllätti ainakin minut. Pyöräilykausi loppui lyhyeen jo marraskuun alussa, juokseminen muuttui asteen verran ikävämmäksi liukkauden lisääntyessä ja sisälajeista puhuttaessa juoksu ja pyöräily ovat varmasti epämiellyttävimmät vaihtoehdot henkistä suoritusta ajatellen ja siinä vaiheessa tutkittiin se "oudoin" vaihtoehto. Hiihto ei todellakaan ole mikään tuttu juttu minulla, mutta näillä keleillä, tällä urheilu"velvoitteella" ja muiden ylistävillä sanoilla siihen piti tutustua.

Nyt latukertoja on takana kokonaiset neljä. Perinteinen tyyli on tässä ollut se juttu, luisteluun noita suksia ei ole täysin luotu ja aina välillä luistelua kokeillessa tulee myös vastaan realiteetti siitä, että siinä tasapaino on täysin hakusessa, jännitän varmasti täysin vääriä lihaksia ja haaskaan energiaa täysin tolkuttomassa suhteessa etenemiseen. Perinteinen on hitaampaa etenemisen kannalta, mutta rauhallisellakin vauhdilla se vastaa lähes juoksuvauhtia. Eikä tässä nopeus ole se juttu, tasainen läähätys ladulla ja maisemien vaihtuminen lumisesta toiseen riittää minulle vallan mainiosti.

Keskimäärin suoritukset hiihdossa ovat olleet hitaampia kuin viimeaikaiset juoksuvauhdit, mutta myös Turun latumaastot vaikuttanevat tähän. Ala- ja ylämäkiä on selkeästi enemmän kuin omilla juoksureiteilläni ja kun hiihto vaikuttaa täysin uusiin ja tällaiseen tottumattomiin lihaksiin, on myös tuo perusvauhti hieman hakusessa. Tärkeimpänä kuitenkin pulssi pysyy korkealla ja homma tuntuu ihan oikealta urheilulta. Venyttelyn merkitys tosin kasvaa aika lailla, varmuuden vuoksi venyttelen myös ne lihakset, jotka eivät heti hiihdon jälkeen satu, mutta ovat todennäköisesti osallistuneet suoritukseen. Tämä tuli todistettua viimeistään eilisellä hierontakäynnillä, alaselän lihasten hieronta tuntui pieneltä pahoinpitelyltä ja etenkin kylkien venyttely on mitä mielenkiintoisinta.

Hiihdon kaikki pisteet tosin nousevat juuri maisemien osalta. Jopa Turussa on nyt noin 40cm lunta, ladut on rakennettu keskelle metsiä ja jos reittien varrelta ottaisi kuvia, voisi niillä yhtä hyvin edistää Lapin matkailua. Latureittejä on yhdistelty jo nyt todella kiitettävästi, eikä todellakaan tarvitse sätkiä kilometrin kokoista ympyrää loputtomiin. Parilla hiihtokerralla onnistuin jopa kadottamaan itseni täysin kartalta hetkeksi, niin hyvin tässä tulee tutustuttua uusiin maisemiin. 30 vuotta Turussa asuneena on ihan oikeasti virkistävää käydä siellä, missä ei varpaat ole ennen koskeneet maaperää.

Näillä eväillä latuja tulee kulutettua talven aikana varmasti aika lailla. Hieman alle 40km nyt mittarissa, mutta kunnon ja tekniikan parantuessa keskimitta lenkillekin varmasti kasvaa tästä. Seuraksi saa ilmoittautua, hiihtäminen on huomattavasti helpompaa ja hauskempaa seurassa.

edit: ja nyt, kun asialla pääsi fiilistelemään ja keräämään intoa seuraavalle suoritteelle, kielsi lääkäri hiihdot, uinnit ja juoksut, kunnes luomenpoistoa kaunistavat tikit poistetaan 10 päivän päästä. Kiitti mehuista.

Ekat hiihdot takana

Noniin, tulihan tämäkin eteen. Reipas -14°C pakkanen ei saanut pitäytymään sohvalla ja kun Turun kaupungin hiihtoladut kerran alkavat olla auki, niin kai se oli pakko mennä. Ei tuossa kelissä tee mieli edes juosta, joten sukset alle ja ladulle.

Impivaaran kuntoradan ladut ainakin olivat moitteettomassa kunnossa. Luistelutilaa piisaa ja perinteisen tyylin loistokunnossa olevat urat helpottivat kokemattomankin ensisutaisuja. Propsit kaupungille, ainakin tästä on tehty helpompaa.

Pitovoiteiden hallinta meni hieman poskelleen, jokaisesta potkusta lipsahti hieman hyväntekeväisyyden puolelle ja kun kokeili etenemistä ilman käsien apua, tipahti vauhdista varmasti lähes 3/4. Ensi kerralla ehkä luen jopa vihjeitä ja ohjeita ennen ladulle lähtöä, ei tuo tyhjänpotkiminen niin kivaa ollut. Tosin sillä erolla juoksuun, ettei tuosta kipeytynyt jalat kesken suorituksen. Ylämäissä tuon huomasi varsin hyvin, aikamoisia vauvanaskeleita sai potkia, että pääsi mäen päälle. Alamäille kiitosta hyvästä luistosta ja pulssin tasausmahdollisuudesta.

Tunti ladulla, reilu 9km mittarissa ja nyt pitäisi arpoa vielä, mitä lihaksia pitäisi venytellä. Varmuuden vuoksi venyttelin ylävartalosta lähes kaiken, minkä osasin ja hain vielä kertausapua tästä aiemmin mainitusta venyttelykuvastosta.

Huomenna sitten nähdään, mitä lihaksia tuli sitten käytettyä. Alaselkä varmasti hyppii silmille, muista en osaa rehellisesti sanoa mitään. Odotetaan jännityksellä.

Uutta vanhaa tuttavuutta

Tähän on menty. En olisi vielä tovi sitten lyönyt markkaakaan vetoa sen puolesta, että löydän itseni hiihtoladulta tänä(kään) talvena. Viimeksi olen hiihtänyt 26.3.2005 ja sitä ennen joskus 90-luvun alussa. Todennäköisesti siis hallitsen curlingin ja jousiammunnan paremmin kuin hiihdon.

Nopeasti pääteltynä kovinkaan läheistä rakkaussuhdetta ko. lajiin ei ole. Parta huurussa sätkiminen ei ole houkuttanut, mutta nyt päädyin antamaan urheilun nimissä hiihdollekin mahdollisuuden. Väittävät varsin kokonaisvaltaiseksi ja tehokkaaksi liikkumiseksi ja se riittää kriteerien osalta tässä vaiheessa. Ladulle asti en siis ole päässyt, mutta varusteet odottavat nurkassa. Mitoiltaan ne ovat vähän kompromissit perinteisen ja luistelun väliltä, kun en tiedä, kumpaa osaan tai kummasta pidän enemmän.

Budjettitehokkuus pääsi tässä tosin huippuunsa. BudgetSportista löytyi hiihtosauvat, 10€/pari ja pelisilmäinen isä on ostanut aiempina vuosina kirpputorilta hölmöjen pilkkahintaan kauppaamia suksia. Suksiksi valikoitui tällä kertaa Peltosen Zenith Classicit, joista on kuulemma maksettu 10€. (Vuoden 2011 malli alk. 329€). Monot on toistaiseksi lainakamaa, mutta eiköhän tämäkin puoli tosin ratkaista pikavauhtia järkikustannuksin. Koska intohimo lajiin ei ole valtava (vielä), en todellakaan ole satsaamassa siihen myöskään hirmusummia. 20€ saa nyt riittää, tuplataan panokset, jos oikein kipinä iskee.

Harvinaista kyllä, Turussa on jo nyt lunta. Kaupungin hiihtoladut löytyvät näppärästi taulukoituina tästä linkistä ja jo nyt saa löytyy jo valikoimaa laduille. Mahtavaa, mutta koska kyseessä on marraskuu ja Turku, niin lumitilanteeseen ei voi sokeasti varata kaikkea toivoaan. Kymmenen päivän sääennuste tosin näyttää pelkkää pakkasta, joten ainakin nyt voi jo korkata kauden. Vesisateiden iskiessä niskaan voi sitten ottaa nastat kengistä ja lisätä juoksun määrää treenissä.

Hiihtoseuraksi saa siis ilmoittautua. Lisätään nyt ainakin toistaiseksi hiihdon painotusta treenissä ja katsotaan, mihin se johtaa.

edit: sohvalla istuessa treenivinkkejä löytyy tutusti taas vaikka Triathlon-lehden artikkelista ja jos jaksaa lukea forumeita, niin tämä Juoksufoorumin palsta kertoo myös muusta triathlon-treenistä. Lisävinkeistä ei liene haittaa, oli päivä mikä tahansa.

Tyhjän potkintaa

Tavallaan typerää väittää, että tämä tuli yllätyksenä, mutta ilmeisesti talvijuoksussa on eronsa. En näin kesäihmisenä keksi yhtään hyvää puolta asiassa, mutta koska kyseessä on lottovoitto jne., niin asiaa ei voine näillä leveyspiireillä asuessa vältelläkään.

Juoksu on muuten muuttunut viime aikoina jopa mukavaksi. Projektin alkupätkillä lenkit olivat 4-8km mittaisia, nyt lenkit huitelevat 8-16km välillä ja meno on rentoa, vauhti on pitkälti kohdallaan ja tärkeimpänä juoksu jopa tuntuu hyvältä.

Kahden liukkaankelin lenkin jälkeen on kuitenkin jo opittu jotain: perustossuilla homma on yhtä sutimista joka hemmetin askeleella. Tuloksena miellyttävästi jomottava polvi/ polvet, pohkeiden ennätystasoa hipovat kireydet ja luonnollisesti koko lenkin mielessä pyörivä kaatumisen pelko. Nyt Turussakin on lunta ja ensitemppunaan kaupungin lumiaura-armeija tasoitti joka ikisen pyörä- ja kävelytien peilikirkkaaksi lisäämättä juuri lainkaan hiekkaa. Kiitos tästä, vasen polvi ikääntyi 51 minuutin lenkin aikana noin 8 vuotta. Tilanne voisi toki olla pahempikin, tuossa sutimisjuoksussa kun tulee jännitettyä pitkälti jokaista lihasta liikaa ja tarpeettomasti, niin on siitä nyt rentous kaukana.

Apua löytyy näemmä silti läheltä. Valmiitakin nastatossuja löytyy, mutta hieman kustannustehokkaampana vaihtoehtona löytyvät myös erilaiset nastoitussarjat kenkiin. Omat Adidakset sopivat lisäksi jalkaan niin miellyttävästi, ettei mieli tee vaihtaa ennen kuin on pakko ja irtonastat vaikuttavat tähän loogisemmalta ratkaisulta. Scandinavian Outdoor Storesta löytyi tällainen paketti ja tällä forumilla joku MacGyver kertoo omasta ratkaisustaan, joka kustansi lopulta 3€. Kolmantena vaihtoehtona on sellainen kumiluiska, joka vedetään kengän päälle, mutta jotenkin arveluttaa sen pysyminen jalassa. Tuo SOS:n mutteripaketti lienee helpoin ratkaisu, rälläkkää ei tarvita ja jalat kiittänevät tuostakin. Lumisen talven tapauksessa myös hiihtovoiteista on ilmeisesti dramaattinen apu pidon lisäämiseen. Katsotaan, mihin päädytään. Ennen nastojen hankkimista juoksen vain juoksumatolla ja lopetan jalkojeni tarpeettoman kiusaamisen.

Näillä pakkasmäärillä pukeutuminen ja hengittäminen ei ole toistaiseksi tuottanut ongelmia, mutta mikäli mennään viimevuotisiin lukemiin, niin tuossakin tulee varmasti ongelmia. Onneksi (?) on juoksumatto, mutta paikallaan juoksemisen välttämiseksi olen valmis joustamaan hieman tuossa kelipolitiikassa. +22°C ja aurinkoa lienee luvassa jo 7kk päästä, joten tässä odottaessa pitänee oikeasti vähän venyttää rajoja. Aurinkoisessa pikkupakkasessa juoksu on varmasti lähes mukavaa, mutta tod.näk. 85% talven lenkeistä on pimeää, tuulista, märkää,  liian kylmä ja muuten vain tarpeettoman typerää olosuhteiden suhteen. Henkinen kovuus on hieno asia jne., mutta jokainen, joka väittää tämän olevan älykästä puuhaa, on väärässä.

Fillarikausi paketissa?

Tänään oli vielä tarkoitus tehdä kevyt pyöräretki. Tätä kirjoittaessa ikkunasta näkyy lumisadetta ja lämpötilaennusteet pyörivät nollan hujakoilla.  Niin paljon kuin en pyöräilystä tässä projektissa pidäkään, niin varmasti en aio itseäni siinä myöskään tapattaa. Maastopyörien renkaita kapeimmilla kumeilla ei rehellisesti ottaen kiinnosta edes yrittää ja nyt on pakko keksiä siis vaihtoehtoja.

Talvipyöräily on kyllä aiemmin ollut aktiviteettina, mutta pyörä on ollut maastomallia ja pyöräily on ollut hidasta liikkumista keskustassa. Kuntoilun kanssa sillä on ollut vain vähän tekemistä ja nyt kevytrenkaisemmalla fillarilla ei jotenkin tee mieli polkea yhtään aikaisempia talvia kovemmin. Toki pulssia saisi ylös sen vanhankin fillarin kanssa, mutta kun ei halua. Talvipyöräily on ällöttävää, piste.

Vaihtoehtoja onneksi on. Triathlon-lehden artikkeleistä, eli tästä, tästä ja tästä käy jossain määrin ilmi, ettei monikaan ole riittävän itsetuhoinen talvipyöräilyyn, vaan lisäpainoa saavat sitten juoksu, hiihto, kuntosali ja (yök) kuntopyörä. Kuntosalillakin saa vedettyä minitriathlonia ja tuo vaikuttaa jopa jossain määrin mielekkäältä vaihtoehdolta. Tai siis uintia ei salilla saa järjestettyä, mutta 3*15min -kiertoa juoksumatolla, kuntopyörässä ja soutulaitteessa kahteen kertaan vastaa jo hyvähköä treeniä, eikä kuulosta ollenkaan niin typerältä kuin 90min kuntopyörän päällä. Lisäetuina saa hengata sisätiloissa shortseissa, eikä tarvitse kuolata kaulaliinaan ja pelätä liukastumiskuolemaa koko ajan.

Hiihto on kokonaisvaltaiseen kunnonkehitykseen ilmeisesti tehokas ase ja kun itse olen viimeksi hiihtänyt vuonna 2004 ja sitä ennen ehkä 1992, on varmaa, että tästä tulee tuskaista. Mutta jos kelit sen sallivat, niin kai tuota on pakko herätellä. Välineitähän ei tietenkään ole ja kun viime vuonna jopa Turussa oli ihan oikea talvi, niin kahden perättäisen "oikean" talven todennäköisyys lienee aika pieni toteutuakseen. Pidetään silti peukkuja, kahden kuukauden yhtäjaksoinen lumijakso oli paljon mielekkäämpää kuin se perinteinen +2°C ja vettä.

Onneksi maaliskuuhun on enää 4kk. 120 päivää. Ja takatalvi tulee kuitenkin. Eli 150 päivää pitäisi pitää kuntoa edes jotenkin yllä ja mielellään kunnon pitäisi jopa kasvaa. Eli peruskuntotreenejä pitäisi kelistä riippumatta olla viikossa se kolme tai enemmän. Hyi. Vinkkejä saa esittää ja jos nurkissa lojuu ärsyttävyyksiin asti lentolippuja täältä Etelä-Eurooppaan tai kauemmas, niin kuuntelen tarjouksia :)