Tossuremontti

Kevät on mennyt juoksun osalta enemmän ja vähemmän läskiksi. Pitkiä lenkkejä ei ole kertynyt, (juoksu)jalat ovat olleet lepovuorossa lähes jatkuvasti ja homma on toiminut kuin juna Rantaradalla. Ei hyvä ja nyt homma pitää korjata, kun vielä on edes hieman aikaa. Pahimmillaan siis lenkki jäi kesken 2,5km jälkeen ja kun totesin kävelynkin olevan tarpeettoman kivuliasta, tulin taksilla kotiin. Ei kuulosta ihan terveen urheilijan ratkaisulta.

Kun hommaa piti lähteä rajaamaan, niin kaksi ensimmäistä palikkaa juontaa juoksu/treenitekniikkaan ja toisena sitten tietysti se, mitä pistää jalkaansa, kun lähtee lenkille. Näitä vaivoja ei siis ilmennyt syksyllä, eikä edes liukkaimpia päiviä lukuunottamatta talvella, mutta kevät, lämpö ja uudet tossut nyt sitten johtivat tähän. Toki varmaan myös se, että liukkaan ja pimeän talven jälkeen into lenkeille oli kova. Mutta silti tehot ja matkat jäivät reilusti syksystä, eli jokin meni pieleen.

Juoksulenkkien tekniikasta oli YLE:llä fiksu uutinen, suomalaiset juoksevat liian kovaa. Tavallaan ymmärrän tuon tekstin, teen kaiken niin kuin tuossa kielletään. Mutta tein näin jo syksyllä, miksi jalkani sattuvat sitten nyt näin paljon? No, pistän silti lenkkikierrokset remonttiin ja rupean hieman lukemaan aiheesta ja etsimään vaihtelua lenkkeihin. Ja taas kerran, annan sykemittarin määrätä vauhdin, vaikkei tuo ole koskaan onnistunut aiemminkaan. Nyt aion oikeasti yrittää.

Toisena lääkkeenä siis pistin popot vaihtoon. Adidas sai kenkää ja pienen testikierroksen jälkeen jalkaan asettui lähes Tuhkimon hengessä Asicsin Gel Trainer DS 16 -malli, joka sujahti jalkaan todella luonnollisesti ja alustavien juoksutestien perusteella ainakin tuntuu sopivan myös juoksuun. Askel on pehmennetty mahtavasti ja kun jalka on ihan oikeasti mukavasti kengässä, niin ainakaan vielä jalkavaivoja ei ole ilmennyt ja ylipäätään juokseminen on tuntunut sopivalta. Siis kuten sen tavallaan pitääkin.

Tosin nyt on liian aikaista vielä huudella, mutta ilman Footbalancen muotoiltuja pohjallisiakin, tuo kenkä tuntuu todella paljon miellyttävämmältä kuin aikaisempi Adidas-parini. Sääli, edelliset (blogin otsikon kuvassa) Adidakset palvelivat hamaan loppuun asti mainiosti, mutta nyt annoin tuolle merkille kenkää. Jalkojen ohella menivät hermot.

Näillä eväillä pitäisi nyt viimeistellä lenkkikausi. 2.7. pitää juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton  ja luonnollisesti ihan ***vetin kovaa, koska menin tyhmänä lyömään asiasta vetoa. Mutta tuon jälkeen jalat saavat rauhassa palautua tovin, uinti ja fillarointi saavat paikata ja toivottavasti 16.7. ollaan kisaiskussa myös juoksun osalta. Nyt en uskaltaisi moista väittää.

Nastatesti, vol. 3

Noniin, nyt ollaan nastatestien takarajalla. Jokaisella kerralla nastoja on lisätty ja nyt kummassakin tossussa oli 12, enempää ei itse asiassa tuosta rasiasta löydykään.

Nastatesteissa vol. 1 ja vol. 2 siis todettiin askeleen parantuneen ja samaa voitaneen todeta tässäkin vaiheessa. Vasemman jalan päkiän keskelle tuikattu nasta tosin pääsi liian pehmeään kohtaan ja se tuntui hieman jalkapohjassa, jos jalan alla oli jotain lunta kovempaa. Ei nyt vaarallista, mutta ärsyttävää silti. Ei olisi pitänyt  alusta alkaen pantata nastojen määrässä, mutta testauksen ollessa näin vähäistä, oli ainakin helppo huomata, että nastojen määrä on suoraan verrannollinen askeleen laatuun.

Pito oli kuitenkin todella loistava, polvet eivät kipeytyneet, pohkeista en osaa sanoa vielä mitään ja askel oli muutenkin varsin kevyt ja rullaava. Parhaana puolena tosin se, että hyvällä säkällä talvea on enää kuukausi jäljellä, niin voidaan lopettaa tuo pakkasessa sätkiminen. Kaikki kunnia juoksulle -14°C:ssa, mutta onhan se nyt kaikin puolin tyhmempää ja tehottomampaa kuin plussakelissä urheilu.  Itse asiassa, jos joku tätä lukeva keksii, mikä tässä kelissä on paremmin kuin +10°C:ssa, niin tarjoan keväällä jäätelön. Olosuhteille ei tosin voi hirveästi näillä leveysasteilla, niin iloitaan sitten tuplasti, kun keli on edes nollan yläpuolella.

Talven arvostuksesta kertoo myös jotain se, että tämä oli tosiaan koko talvena kolmas juoksu lumella. Juoksumatolla hajoaa pää, mutta ainakin siinä voi juosta shortsit jalassa. Eikä tuolla pimeällä nyt niin paljon maisemista ehdi nauttia, niin samapa tuo käytännössä. Nyt oikeasti sitä kevättä, valoa ja lämpöä päälle ja vauhdilla.

Ja nyt, kun kerran avaudutaan asioista, niin avaudutaan myös Sports Trackerin toimivuudesta. Uusimman päivityksen myötä tuokin ohjelma muuttui pitkälti hyödyttömäksi sen hävittäessä GPS-signaalin vähän väliä. Ja kun se häviää, se ei myöskään sitä uudestaan kytke. Jos joku ohjelman kehittäjä lukee tätä, niin minulla on keskisormi pystyssä siihen suuntaan. Hyvin kehitetty. Jos ongelma on Nokian luurissa, niin anteeksi ST:n kavereille ja keskisormea siihen laiteohjelmistokehityksen suuntaan, voitte poistua häpeillen vaikka ikkunan kautta. Kiva maksaa hyvän sukelluskellon verran laitteista ja ohjelmista, jotka toimivat kuin junat pakkasessa.

Nastatesti, vol. 1

Edelliseen liukastelutekstiin viitaten, kävin lunastamassa Partiovarusteesta irtonastat tossuihin. Soittokierros pitkin urheilukauppoja Turussa paljasti, että itseasennettavat irtonastat ovatkin aikamoinen harvinaisuus. Tällä kertaa mukaan päätyi Maxigripin nastasarja, joka oli ainakin parhaan hintainen kahdesta vertailtavasta paketista. Toisessa oli tosin hienompi paketti, mutta otin nyt ankaran riskin ja päädyin halvempaan.

Nykyiset Adidakset vetelevät muutenkin viimeistä talveaan, mutta ovat niin täydellisesti jalkaan sopivat, että halusin testata nastoja juuri näihin kenkiin. Lisähyötynä kierreruuvilla varustetut nastat saa hyvinkin nopeasti pois. Toki siis valmisnastoitettujakin kenkiä saa ostaa, mutta Turussa pysyvään lumitilanteeseen ei järin kannata kaikkia vedonlyöntirahojaan satsata. Nastojen ropina on autoillessakin riittävän raivostuttavaa, en halua tietää, millaista se olisi sitten juostessa.

En ole ikinä käyttänyt edes piikkareita, joten nastojen määrä hoidettiin nyt varovaisuuden periaatteella. Päkiän alle timanttimuodostelmaan päätyi nyt neljä nastaa ja kantapäähän vielä varoiksi yksi.

Varovaisuus toi iloa lenkille, mutta pari lisänastaa varsinkin kengän kärjessä olisi kelvannut. Sutiminen oli silti huomattavasti vähäisempää kuin ilman nastoja ja varsinkin alamäessä oli ilo huomata, että askeleeseen voi luottaa ja voi oikeasti keskittyä pitämään jalat rentona. Pahimmissa jääkohdissa ei näistäkään toki taianomaista apua ole, mutta kuivalla asfaltilla huomasi tuon dramaattisen eron.

Askeleeseen nastat eivät kuitenkaan vaikuttaneet. Noin pienet nypyt eivät tunnu juostessa lainkaan, mutta ero oli vähentyneen liukastelun takia jo nyt huomattava. Nastatesti vol. 2 sisältää pari lisänastaa näiden jo asennettujen lisäksi, niin lenkkivauhtiakin voinee hieman lisätä. Jos ei vielä omista nastallisia tossuja, niin tätä ratkaisua voi suositella lämpimästi.