Nastatesti, vol. 3

Noniin, nyt ollaan nastatestien takarajalla. Jokaisella kerralla nastoja on lisätty ja nyt kummassakin tossussa oli 12, enempää ei itse asiassa tuosta rasiasta löydykään.

Nastatesteissa vol. 1 ja vol. 2 siis todettiin askeleen parantuneen ja samaa voitaneen todeta tässäkin vaiheessa. Vasemman jalan päkiän keskelle tuikattu nasta tosin pääsi liian pehmeään kohtaan ja se tuntui hieman jalkapohjassa, jos jalan alla oli jotain lunta kovempaa. Ei nyt vaarallista, mutta ärsyttävää silti. Ei olisi pitänyt  alusta alkaen pantata nastojen määrässä, mutta testauksen ollessa näin vähäistä, oli ainakin helppo huomata, että nastojen määrä on suoraan verrannollinen askeleen laatuun.

Pito oli kuitenkin todella loistava, polvet eivät kipeytyneet, pohkeista en osaa sanoa vielä mitään ja askel oli muutenkin varsin kevyt ja rullaava. Parhaana puolena tosin se, että hyvällä säkällä talvea on enää kuukausi jäljellä, niin voidaan lopettaa tuo pakkasessa sätkiminen. Kaikki kunnia juoksulle -14°C:ssa, mutta onhan se nyt kaikin puolin tyhmempää ja tehottomampaa kuin plussakelissä urheilu.  Itse asiassa, jos joku tätä lukeva keksii, mikä tässä kelissä on paremmin kuin +10°C:ssa, niin tarjoan keväällä jäätelön. Olosuhteille ei tosin voi hirveästi näillä leveysasteilla, niin iloitaan sitten tuplasti, kun keli on edes nollan yläpuolella.

Talven arvostuksesta kertoo myös jotain se, että tämä oli tosiaan koko talvena kolmas juoksu lumella. Juoksumatolla hajoaa pää, mutta ainakin siinä voi juosta shortsit jalassa. Eikä tuolla pimeällä nyt niin paljon maisemista ehdi nauttia, niin samapa tuo käytännössä. Nyt oikeasti sitä kevättä, valoa ja lämpöä päälle ja vauhdilla.

Ja nyt, kun kerran avaudutaan asioista, niin avaudutaan myös Sports Trackerin toimivuudesta. Uusimman päivityksen myötä tuokin ohjelma muuttui pitkälti hyödyttömäksi sen hävittäessä GPS-signaalin vähän väliä. Ja kun se häviää, se ei myöskään sitä uudestaan kytke. Jos joku ohjelman kehittäjä lukee tätä, niin minulla on keskisormi pystyssä siihen suuntaan. Hyvin kehitetty. Jos ongelma on Nokian luurissa, niin anteeksi ST:n kavereille ja keskisormea siihen laiteohjelmistokehityksen suuntaan, voitte poistua häpeillen vaikka ikkunan kautta. Kiva maksaa hyvän sukelluskellon verran laitteista ja ohjelmista, jotka toimivat kuin junat pakkasessa.

Nastatesti, vol. 1

Edelliseen liukastelutekstiin viitaten, kävin lunastamassa Partiovarusteesta irtonastat tossuihin. Soittokierros pitkin urheilukauppoja Turussa paljasti, että itseasennettavat irtonastat ovatkin aikamoinen harvinaisuus. Tällä kertaa mukaan päätyi Maxigripin nastasarja, joka oli ainakin parhaan hintainen kahdesta vertailtavasta paketista. Toisessa oli tosin hienompi paketti, mutta otin nyt ankaran riskin ja päädyin halvempaan.

Nykyiset Adidakset vetelevät muutenkin viimeistä talveaan, mutta ovat niin täydellisesti jalkaan sopivat, että halusin testata nastoja juuri näihin kenkiin. Lisähyötynä kierreruuvilla varustetut nastat saa hyvinkin nopeasti pois. Toki siis valmisnastoitettujakin kenkiä saa ostaa, mutta Turussa pysyvään lumitilanteeseen ei järin kannata kaikkia vedonlyöntirahojaan satsata. Nastojen ropina on autoillessakin riittävän raivostuttavaa, en halua tietää, millaista se olisi sitten juostessa.

En ole ikinä käyttänyt edes piikkareita, joten nastojen määrä hoidettiin nyt varovaisuuden periaatteella. Päkiän alle timanttimuodostelmaan päätyi nyt neljä nastaa ja kantapäähän vielä varoiksi yksi.

Varovaisuus toi iloa lenkille, mutta pari lisänastaa varsinkin kengän kärjessä olisi kelvannut. Sutiminen oli silti huomattavasti vähäisempää kuin ilman nastoja ja varsinkin alamäessä oli ilo huomata, että askeleeseen voi luottaa ja voi oikeasti keskittyä pitämään jalat rentona. Pahimmissa jääkohdissa ei näistäkään toki taianomaista apua ole, mutta kuivalla asfaltilla huomasi tuon dramaattisen eron.

Askeleeseen nastat eivät kuitenkaan vaikuttaneet. Noin pienet nypyt eivät tunnu juostessa lainkaan, mutta ero oli vähentyneen liukastelun takia jo nyt huomattava. Nastatesti vol. 2 sisältää pari lisänastaa näiden jo asennettujen lisäksi, niin lenkkivauhtiakin voinee hieman lisätä. Jos ei vielä omista nastallisia tossuja, niin tätä ratkaisua voi suositella lämpimästi.

Tyhjän potkintaa

Tavallaan typerää väittää, että tämä tuli yllätyksenä, mutta ilmeisesti talvijuoksussa on eronsa. En näin kesäihmisenä keksi yhtään hyvää puolta asiassa, mutta koska kyseessä on lottovoitto jne., niin asiaa ei voine näillä leveyspiireillä asuessa vältelläkään.

Juoksu on muuten muuttunut viime aikoina jopa mukavaksi. Projektin alkupätkillä lenkit olivat 4-8km mittaisia, nyt lenkit huitelevat 8-16km välillä ja meno on rentoa, vauhti on pitkälti kohdallaan ja tärkeimpänä juoksu jopa tuntuu hyvältä.

Kahden liukkaankelin lenkin jälkeen on kuitenkin jo opittu jotain: perustossuilla homma on yhtä sutimista joka hemmetin askeleella. Tuloksena miellyttävästi jomottava polvi/ polvet, pohkeiden ennätystasoa hipovat kireydet ja luonnollisesti koko lenkin mielessä pyörivä kaatumisen pelko. Nyt Turussakin on lunta ja ensitemppunaan kaupungin lumiaura-armeija tasoitti joka ikisen pyörä- ja kävelytien peilikirkkaaksi lisäämättä juuri lainkaan hiekkaa. Kiitos tästä, vasen polvi ikääntyi 51 minuutin lenkin aikana noin 8 vuotta. Tilanne voisi toki olla pahempikin, tuossa sutimisjuoksussa kun tulee jännitettyä pitkälti jokaista lihasta liikaa ja tarpeettomasti, niin on siitä nyt rentous kaukana.

Apua löytyy näemmä silti läheltä. Valmiitakin nastatossuja löytyy, mutta hieman kustannustehokkaampana vaihtoehtona löytyvät myös erilaiset nastoitussarjat kenkiin. Omat Adidakset sopivat lisäksi jalkaan niin miellyttävästi, ettei mieli tee vaihtaa ennen kuin on pakko ja irtonastat vaikuttavat tähän loogisemmalta ratkaisulta. Scandinavian Outdoor Storesta löytyi tällainen paketti ja tällä forumilla joku MacGyver kertoo omasta ratkaisustaan, joka kustansi lopulta 3€. Kolmantena vaihtoehtona on sellainen kumiluiska, joka vedetään kengän päälle, mutta jotenkin arveluttaa sen pysyminen jalassa. Tuo SOS:n mutteripaketti lienee helpoin ratkaisu, rälläkkää ei tarvita ja jalat kiittänevät tuostakin. Lumisen talven tapauksessa myös hiihtovoiteista on ilmeisesti dramaattinen apu pidon lisäämiseen. Katsotaan, mihin päädytään. Ennen nastojen hankkimista juoksen vain juoksumatolla ja lopetan jalkojeni tarpeettoman kiusaamisen.

Näillä pakkasmäärillä pukeutuminen ja hengittäminen ei ole toistaiseksi tuottanut ongelmia, mutta mikäli mennään viimevuotisiin lukemiin, niin tuossakin tulee varmasti ongelmia. Onneksi (?) on juoksumatto, mutta paikallaan juoksemisen välttämiseksi olen valmis joustamaan hieman tuossa kelipolitiikassa. +22°C ja aurinkoa lienee luvassa jo 7kk päästä, joten tässä odottaessa pitänee oikeasti vähän venyttää rajoja. Aurinkoisessa pikkupakkasessa juoksu on varmasti lähes mukavaa, mutta tod.näk. 85% talven lenkeistä on pimeää, tuulista, märkää,  liian kylmä ja muuten vain tarpeettoman typerää olosuhteiden suhteen. Henkinen kovuus on hieno asia jne., mutta jokainen, joka väittää tämän olevan älykästä puuhaa, on väärässä.