Tässäkö se sitten oli?

Tässä se sitten oli. Hieman alle 11kk sitten idea (yllytys) puolitriathlonista konkretisoitui ihan oikeaksi projektiksi ja parin hikoilun jälkeen homma oli yhtäkkiä ohi. Hassu fiilis; kroppaan ei satu, kisasta jäi aivan törkeän hieno fiilis ja kaiken lisäksi aika oli reilusti odotettua parempi. Yllätin tällä keikalla itseni niin monesta eri aspektista, että hämmästelyyn taitaa mennä tovi. Helpompi siis paketoida homma kisaraportilla:

Uinti: hieman myöhään kisapaikalla, ei käytännössä kunnollista alkulämmittelyä ja pienellä paniikilla veteen aivan jäätävän läskimassan kanssa. Olin kuullut varoittelua brutaalista uintikokemuksesta, mutta en todella osannut odottaa näin tiukkaa myllytystä. Ensimmäisen 300m aikana tuli massassa todellakin aika hyvin osumaa: päätä painettiin pinnan alle jatkuvasti, kerran joku potkaisi naamaan ja muutamaan otteeseen joku yritti uida suoraan yli ja yhtälailla muutaman kerran joku joutui minun alleni. Syke hullun korkealla, vauhti matelevaa ja kokonaisvaltainen kaaos aika maksimissa. Ja fiilis sen mukainen, yllättävän epämiellyttävää. Ja ihan oikeasti kävi mielessä, että tämä oli tyhmä idea.

500m käännöksen jälkeen homma kuitenkin lähti sujumaan. Ruuhka helpotti ja rytmin ja hengityksen sai kivasti tasattua. Suunnistaminenkin oli huomattavan helppoa, kun riitti, että seurasi sekavan näköistä ihmismassaa, eikä tarvinnut bongailla maastomerkkejä käännöksissä.

Rannalla 36min kohdalla, järkyttävä huimaus päällä ja 6min jälkeen fillarin päällä. Ihan jees; ei loistava, ei huono.

Pyöräily: tämä lähti heti alusta alkaen sujumaan loistavasti. Vauhtia piisasi kivasti, mutta pohkeet olivat hieman lukossa alussa ja koska aerobariin tottuminen jäi hieman pieneksi, tuli pian selväksi, että selkä on kovilla sitä hyödyntäessä. Reisissä tuntui kuitenkin löytyvän vetoa ja etukäteen pelkäämäni ruuhka oli varsin minimaalista, vain pari kertaa tuli jäätyä pieneen sumppuun. Jostain pystyin kuitenkin aina repimään vauhtia ohituksiin, kun pyörät alkoivat kasaantua reitille.

Näistä huolimatta ja näistä johtuen vauhtia tosiaan pukkasi ihan tosissaan ja parista todella hapokkaasta mäestä huolimatta keskivauhti oli pyöräilyn lopussa 33,70km/h. Huikea meininki ja kun 20km ennen maalia selkä tokeni jumeistaan, pohkeet olivat kunnossa ja reisissäkin oli vielä jotain jäljellä, oli juoksun aloittaminen yllättävän toiveikasta.

Eli loppuaika on virallisissa tuloksissa 2:51, mutta siinä on ilmeisesti molemmat vaihdot sisällä. Eli noin 2:40 nettoaika, joka on about 20min tavoitetta kovempi. Swede.

Juoksu: pohkeet olivat kunnossa lähtiessä, mikä oli positiivinen ylläri. Silti piti lähteä varovaisesti kulkemaan ja syke hakkasi 150-160 välissä, mihin tuntui riittävän energiaa. Pyöräilyssä ruokailu (banaani ja joku Gainomaxin patukka), juonti ja geeliannostelu taisi mennä loistavasti, kun juostessa  ja pyöräillessä ei ollut jano, eikä nälkä ja fiilis geneerisesti oli varovaisen positiivinen.

Tappotasainen vauhti miellyttävällä radalla (5km lenkki, riittävän vaihteleva) meni ilman ongelmia ja loppuaika 1:49:52 ei ole kuin 2,5min hitaampi kuin Paavo Nurmen puolimaratonilla. Helvetin kova siis, alle 1:50 aika oli vain etäinen haave juoksuun lähtiessä.

Loppuaika 5:17:46 on melkein vartin alhaisempi kuin itse asetettu ihannetavoite. 5:30 oli tavoitteissa, mutta loistokeli (+19°C, pilvistä), hemmetin loistavasti mennyt pyöräily ja minutkin kevyydellään yllättänyt juoksu toimivat täydellisesti. Juoksussa oli syke varsin alhainen, mutta jaloissa ei oikein puhti riittänyt vauhdin kiristämiseenkään. Tai sitten olisi pitänyt puristaa itsestä mehut täysin irti,  koska ainakin ensimmäinen palautumispäivä on täysin kivuton. Säästelinkö muka oikeasti jossain vai tuleeko kolahdus vasta maanantain puolella? No, en valita, vaan tuuletan.

Kaiken kaikkiaan projektin huipentuma jätti aivan upean fiiliksen päälle. Ei tämä oikeastaan tämän paremmin olisi voinut mielestäni edes mennä ja kun kaikki samaan yllytykseen langenneet pääsivät kiltisti maaliin, voi muutamasta kärvistelystä huolimatta pistää plussat koko setille. Kokeilkaa vaikka itse, I dare you.

Yleisön (Janin) pyynnöstä pistän vielä alkuviikosta pienen tiivistelmän, mitä kaikkea tällaiseen projektiin minulta meni. Eli miten pienellä budjetilla, miten vähillä treeneillä ja miten pienellä yllytyskynnyksellä voi aloittaa heinäkuun 2012 puolimatkan triathlonin suunnittelun. Ja jos jollain on jokin älykäs projekti tiedossa minulle, niin saa ehdotella. Ei triathlon tähän kokonaan minultakaan jää, mutta jotain muutakin voisi kokeilla.

OMG, what to wear?

Heräsin tähänkin ongelmaan mahtavan ajoissa; eli miten tuo triathlonin pukeutumispuoli pitää oikeasti hoitaa siten, että homma toimii ilman ongelmia. Jos nyt lähdetään ongelmasta etenemään, niin nämä pitänee ottaa huomioon:

a) uinnissa vaatteet kastuvat

b) pyöräilyssä tulee p**se kipeäksi, jos yrittää juoksushortseissa rimpuilla 90km

c) juostessa liian kireä vaatetus lisää ongelmia, varsinkin, jos on hellettä ja liiallisuuksiin pehmustetuilla housuilla on hassua juosta.

Ongelmaahan ei olisi, jos jaksaisin pistää 150-200€ triathlonpukuun ja toisen mokoman uintikelvolliseen märkäpukuun. En pistä, joten ratkotaan (yritetään edes) ongelmaa nykyisillä varusteilla

• lyhyt märkäpuku, joustavuus kohdillaan, mutta kelluu "kohtalaisesti"
• pitkä märkäpuku, joustavuutta kuin teräksessä. Kelluu hemmetin hyvin.
• pyöräilyhousut, mallia lappuhaalarit
• pyöräilypaita, pitkä vetoketju edessä

Yksinkertaisin ratkaisu olisi varmaankin käyttää pyöräilypukua sellaisenaan lyhyen märkäpuvun alla ja vain kuoriutua uinnin jälkeen loppukisaa varten. Puku varmasti kuivuisi matkan aikana, mutta jos on oikeasti paljon hellettä, niin tuo pyöräilyhaalarin ja paidan kombinaatio ei varmasti naurata juostessa.  Jo Paavo Nurmella teki mieli juosta pelkissä kengissä, niin tuo olisi ehkä liikaa.

Eli ratkaisuna päädyin kuitenkin ostamaan henkselittömät housut, mutta niiden valinnassa mentiin sitten (taas) täysin tuurin puolelle. Jupiksen Sporttiblogissa törmäsin kehuvaan arvosteluun De Soto -vaatteiden laadusta, mutta $96 (n. 70€) housuista tuntuu nihkeältä. Toisaalta Suomesta ei "triathlon-sopivia" housuja näemmä löydä ainakaan verkkokaupoista paljonkaan alle satasella. Perkeleen kreikkalaiset, ilman teitä eurolla saisi kaksi dollaria ja tuo De Soto olisi jo ostettu. Wigglestä housuja löytyy läjäpäin ja päädyinkin sitten tilaamaan sieltä Sugoin pöksyt, koska paras ostopäätös syntyy tuurilla. Nuo eivät olleet halvimmat, arvostelut olivat varsin ok jne. Tuskin housut koko kisaa kaataa kuitenkaan, mutta en sitten tilannut hihatonta paitaa samalla. Olisihan se ollut liian helppoa.

En tiedä, miksi tästäkin piti tehdä näin vaikeaa. Saas nähdä, miten ahdistuneita hymyjä aiheutan surffimärkäpuvussani (päätös siitä, kummalla puvulla mennään, on vielä auki) Joroisilla, mutta kun se on testattu vedessä toimivaksi, niin mennään sillä. Onneksi kävin talvella salilla toisin kuin kaikki muut kynäniskat, jotka väittävät surffipukuja kankeiksi.

Yhdistelmälenkkien iloa

Moni (ainakin kaksi) varoitteli juuri tuosta yhdistelmälenkkien pirullisuudesta. Tosin minun mielestäni, olosuhteiden salliessa, se on jopa huomattavasti mieluisampaa kuin yksittäistreenit. Uintia on vielä hieman kömpelö sotkea tähän puuhaan, mutta kyllä sekin tulee mukaan kelien lämmetessä. Ja tästä taas pojot triathlontreenille, maratonjuoksijoille kaikki myötätunto lajivalinnan tylsyydestä :)

Jo lyhyt kokemus näistä antoi lupausta hyvästä elämästä ja siitä, että vaikka hieman jalkoja pitää asiaan totuttaa, niin pyörältä lenkille siirtyminen ei tunnu lainkaan pahalta tällä hetkellä. Viimeksi alkoivat pyöräilyssä reidet hieman piiputtaa 55km kohdalla ylämäkien kohdalla, mutta silti juoksuvauhtia olisi voinut lisätä kivastikin. Enemmän se oli kokonaisenergian puutetta ja siihenhän pitäisi auttaa kemikaalit, mutta ainakin kuntopuolelta leppoisa vauhti (28km/h pyörällä ja 10,5km/h juosten) meni vallan kivasti. Kemikaaleista, eli energiageeleistä kirjoittelen lisää myöhemmin.

Sujuvia vaihtoja lajien välillä nyt ei ole tullut vielä testailtua, mutta kun tuossa kisassa vauhti ei kaatune siihen, jos vaihdossa menee minuutti tai kaksi optimia pidempään, niin en jaksa jännittää asiaa. Tärkeämpää nyt lienee, että tulee edes kokeiltua, millaista on istua pyörän selässä märillä housuilla ja millaista on juosta täysin väärään liikkeeseen totutetuilla jaloilla. Hyvin se on toistaiseksi mennyt.

Näitä tullee tehtyä nyt jatkossa ainakin kerran tai pari viikossa, kun kerran kelit alkavat olla ihan oikeasti miellyttäviä ja vaikka aikaa on enää noin 9 viikkoa, niin pitkien lenkkien määrää on pakko lisätä vielä. Hyviä vinkkejä näihinkin saa antaa, loppuhetkien treeniohjelma on jossain määrin hakusessa, kuten viime kirjoituksessani sepitinkin.

Kevään kuntosalikuuri

Tammikuussa kirjoittelin kuntosalitreenin tärkeydestä kestävyysurheilussa. Homma toimii vieläkin hienosti, tosin tositestiin tuo kuntosalitreenin järkeistäminen ei ole vielä päässyt, kun juoksua on ollut ällökeväästä johtuen vielä varsin hillitysti. Eli en osaa sanoa, onko tällä ollut todellista vaikutusta, mutta pitänee uskoa lukemaansa tässä(kin) asiassa. Pyöräilytuntumakin on sopivasti vielä nolla ja kisaan on kuitenkin 3,5kk. No, aikaa on, ei hätiä.

Nyt olen siis noudattanut tätä 12-kohtaista rääkkiä yhdistettynä vielä kylki-, vatsa- ja selkäliikkeisiin ja pitkään loppuverryttelyyn kuntopyörällä ja tärinälevyllä. Tuloksena on ollut selvästi nousukäyrässä ollut kuntosalikunto, eli painoja on voinut lisätä tasaista vauhtia palautuminen ei ole ollut ongelma salin suhteen. Tasapainotetusti jalka kerrallaan (kiitoksia tammikuun tekstin kommentoijille) ja 2*15 sarjoja on siis toiminut kiltisti. Nyt keväällä ajattelin 4-6 viikon ajan lisätä ainakin jalkarääkkiä pyöräilyä ajatellen ja vaihtaa setit kolmeen, eli 10, 8 ja 6 liikkeen sarjoihin, joissa lisätään painoja verrattain ankarasti.

Lihaniskailu ei siis ole tavoitteena, vaan se kiltti toteaminen, että näinkin tottumattomat jalat kestävät paljon kiltimmin lisääntyvät treenimäärät juoksussa ja pyöräilyssä, kun niissä on lihaskunto kohdallaan. Sama tietenkin käsien ja uinnin kanssa, mutta uinnin osalta tuota hätää ei tunnu hirveästi olevan. Menee tosin verrattain tarkaksi treeniaikataulutuksen sovittaminen, kun juoksua edeltävänä päivänä tuollainen treenaaminen on vain tyhmää. Eli pitkäkestoisia treenejä ennen ei tällaiseen pidä lähteä, vaan ottaa sali sitten pitkän lenkin jälkeiselle päivälle. Tämä nopeuttaa myös palautumista kivasti, kun tottumattomat nilkat ja polvet saavat tärinätöntä liikuntaa.

Asiaan liittyviä vinkkejä saa viljellä lisää. Edelliseen siis disclaimerina toki se, että kuntosalikertoja on viikossa vain yksi tai kaksi, eli pääpaino on tietenkin vielä lajitreeneissä. Kunhan niitäkin vain pääsisi treenaamaan tosissaan ilman nuhaa ja lempeämmissä keleissä.

Palautumistaktiikkaa

Nyt alkaa taas löytyä se mojo tähän hommaan. Ei tuolla ulkona vieläkään voi sanoa nauttivansa ulkoilusta, mutta jos pari viikkoa jaksaa juosta matolla ja pyöräillä paikallaan, niin ehkä pian pääsee jo nauttimaan ihan oikeista maisemista.

Helmikuun loppu ja maaliskuun alku varsinkin menivät hieman himmaillessa. Ei kiinnostanut sisäurheilu, ulkourheilu nyt vaan oli (ja on) todella tyhmää tuossa liukkaudessa, ja kun pohkeet olivat kuitenkin remontissa, niin ei tuntunut edes kovin hyvältä idealta lähteä kiusaamaan jalkaparkoja. Ajattelin, että jalat tykkäävät palautumisesta, kun pääsevät lepoon ja onnistuin sitten tämänkin tekemään huonosti. Mahtavaa.

Vaikkei treenin määrä todellakaan ammattilaisurheilijaa vastaa, niin jossain määrin pitänee myös suhteuttaa se siihen, etten ole aiemmin ikinä treenannut tähän malliin. Eli sama asia, kroppa on kovilla tuntimäärien ollessa "pieniäkin" ja palautumiseen pitäisi keskittyä aika lailla kovemmin. Toistaiseksi tosiaan palautuminen on ollut kiltisti vain lepoa, mutta yritin hakea hieman vinkkejä tehokkaampaan palautumiseen. Koski se sitten ruokaa tai mitä tahansa, lisävinkit kelpaavat aina.

Mömmöpuolella ostin jo jouluna itselleni Vegetukusta proteiinia. Naurattaa vieläkin tuo, koska pidin tätä tavaraa salilihaniskojen hommana, mutta ilmeisesti sitä tarvitsee enemmän, kun sitä kerran kuluttaakin. Lisämömmöinä tuli nyt samaisesta kioskista ostettua kreatiinia. Tämä nauratti vielä enemmän, koska pidin tätä jopa enemmän salilihaniskojen aineena kuin proteiinia. Mutta koska tieteellisesti väittivät sen auttavan positiivisesti aineenvaihduntaan myös kestävyysurheilussa, piti se ottaa kokeiluun. Ihme on tavallaan jo tapahtunut, pohje ei kramppaa sohvalla. (Huraa!) Tosin esim. tässä artikkelissa kreatiini ei tuota kenellekään placeboa parempaa vaikutusta. Annoskoko oli tuossa tutkimuksessa hieman omaa pienempi, pitänee tutkia asiaa lisää jatkossa.

Viime tekstissä mainitsemani British Journal of Sports Medicine oli taas ystävä, kun haettiin myös eri fyysisiä palautusmalleja. Ja kas kummaa, taas löytyi lisävinkkejä kuin taikahatusta ja täysin ilmaiseksi. Lähdekritiikin heitin nurkkaan noita lukiessani ja luotan syvästi, ettei tuonne pääse mikä tahansa julkaisu. Joten alla olevat kommentit ovat lähes suoria lainauksia.

1. Kylmä vesi on ystävä. Tämä artikkeli vihjaa, että pyöräilijät palautuivat merkittävästi paremmin hellekautena heidän hengaillessaan lyhyitä aikoja +14°C vedessä palautusaikana. Mikä tahansa järvi siis toimii kesäkuun loppuun asti. Tosin tämä artikkeli ei vedä ihan noin suoraa onnistumisjohtopäätelmää asiasta, vaikka mainitseekin, että 5min kylmässä (<15°C) vedessä aktivoi kroppaa todella paljon.

2. Pelkkä lepo ei ole ystävä. Ammattilaisrugbyäijiä testattiin asiassa ja vaikka fyysinen kulutus on hieman eri luokkaa kuin minulla, olivat tulokset verrattain selviä. Vesijumppa, kompressiovaatteet ja alhaisen intensiteetin liikunta toimivat kaikki merkittävästi paremmin kuin pelkkä himmailu. Koiran kanssa kävely lienee tuota viimeistä, kahta ensimmäistä pitänee vielä kokeilla.

3. Hieronta on verrattain tehotonta. Tämä tuli ainakin itselle yllätyksenä, mutta toisaalta tuossa puhutaan suoraan treenin jälkeisestä hieronnasta. Tässä artikkelissa ollaan pitkälti samoilla linjoilla, mutta artikkelissa puhutaan lähinnä siitä, palautuuko urheilija nopeammin hieronnan ansiosta. En tiedä, onko sillä väliä, mutta minä en hieronnasta luovu. Kiva vaan, kun joku joskus satuttaa ja siitä saa maksaa.

4. Himmailun sijasta meditointia? Eli peruslevon sijaan aktiivinen rentoutumisharjoitus (onpas ristiriitainen konsepti) voi auttaa nopeammassa palautumisessa. Ei tuosta johtopäätöksestä nyt ihan nobelia taida irrota, mutta ainakin itselle kelpaa kyllä selällään makoilu musiikki korvilla treenin jälkeen. Taidan jatkaa harjoituksia sillä saralla.

Nopeasti pääteltynä pitää siis lepopäivinäkin tehdä jotain, ettei ihan homeeseen joudu. Tuota kylmävesihoitoa kokeilisin mielelläni, ellen inhoaisi kylmää vettä niin paljon. Pakko se on kai tottua, ekat ulkoilmauinnit ajattelin tempaista, kun pintavesi Littoisten järvessä on +14°C.

Lepoviikko vuorossa

Jostain menin joskus lukemaan rauhallisemman treeniviikon lisäämisestä treeniohjelmaan. Pitihän tätäkin kokeilla, mutta tavallaan se meni myös täysin käteen. Ajallisesti treenejä ei tullut nyt parin pidemmän treenin takia keskivertoa vähempää, mutta palautuspäiviä oli tällä viikolla reilusti enemmän. Joka toinen päivä tällä viikolla oli lepoa ja tuon maanantain nastatestin takia se tuli ihan tarpeeseen. Pohkeet eivät tuosta sutimisesta oikein innostuneet.

Perjantain treeninä piti olla viikon pitkä uinti, mutta tuosta sutimisesta johtuen se tyssäsi täysin aivan jäätäviin pohjekramppeihin. Pohjekrampit ovat ikävä asia missä tahansa, mutta vedessä ne saavat aivan uuden ulottuvuuden. Surffilaudan päällä kunnon pohjekramppi aiheuttaa pientä hengenvaaraa, sukeltaessa happipullosta hörähtää vahingossa aimo lisäannos happea ja uidessa se alkaa söpösti varpaista ja noin 15m varoituksella siirtyy siis leppoisasti hukuttavaan pohjekramppiin. Onneksi oli rennompi väliviikko, muuten tilanne olisi ollut vielä pahempi.

Tästä eteenpäin jatketaan siis tällä: neljä viikkoa kovempaa treeniä ja se viides viikko sitten hieman pehmeämmin. Rauhallisempia lenkkejä, enemmän lepopäiviä ja rennompi ote koko juttuun. Vammoilta tässä on myös tarkoitus välttyä, mutta täytyy tunnustaa: treenaus on nyt niin monipuolista, ettei perinteistä maratonvammaa kovin herkästi edes saa kehitettyä. Jalat saavat palautua juoksuista ja pyöräilystä vaikka uidessa ja yläkroppa pääsee vähän helpommalla jalkojen ollessa kovilla. Luksusta.

Kuntosali triathlontreenissä

Kuva: http://www.fitnesspersonnel.com/ptservices

Vaikka triathlonin pääpointti ei lienekään jalkaprässin tai penkkipunnerruksen maksimointi, eikä triathlonin aikana joudu edes punnertamaan, ei tätäkään aihetta ehkä siedä ohittaa täysin. Itsellä jo pelkästään selkä ja sen satunnaiset oikut vaativat säännöllistä salikäyntiä ja pienen lueskelun jälkeen tuli selväksi, että onnistunut (puoli)triathlonsuoritus vaatii ihan rehellistä painojenkin siirtelyä. Jalkojen voimaa tulee kuulemma ikävä viimeistään pyöräillessä, uinnissa tarvitaan niitä toisia raajoja.

Hämmästyttävää kyllä, suomenkielisistä forumeista ja blogeista ei tässä asiassa ollut mitään apua: useammassa lähteessä salitreenistä ei mainita sanallakaan ja ylipäätään salitreenin tärkeyttä ei tunnuta korostavan oikein missään. Vielä vähemmän löytyy tarkempia ja perusteltuja treeniohjelmia, joista olisi ihan oikeaa hyötyä treenaukseen. Englanniksi sentään löytää hieman paremmin asiaa.

Lyhyen lueskelun jälkeen bongasin tästä ja tästä parhaat vinkit ja perustelut siihen, miksi ja miten salilla sietäisi käydä. Varsinkin näin talviaikaan salitreenistä on varmasti hyötyä, kun varsinaiset lajitreenit ovat melkoisen kaukana varsinaisesta suoritteesta.  Jaksotus kuitenkin kunniaan, eli turha yrittää jalkaprässiennätystä viikkoa ennen kisaa jne. Jaksotuksesta lisää noiden linkkien takana, siitä tulisi liian pitkä satuilu.

Perinteiset mokat:

• Salitreenin jaksottaminen kevyille päiville. Pitäisi ilmeisesti tehdä toisinpäin, koska salitreenistä palautuminen on hitaampaa kuin noista triathlon-lajeista. Eli salitreeni luetaan kovien treenipäivien joukkoon ja tarvittaessa voi yhden raskaamman lenkin vaihtaa hieman palauttavampaan luokkaan.
• Salitreenin yhdistäminen juoksuun. Fillarointiin tuon kuulemma voi vielä tehdäkin, mutta juoksuun tarvitaan ilmeisesti tiettyä herkkyyttä. Jos et usko, kokeile heitellä koripalloa käsitreenin jälkeen. Ilmeisesti sama efekti.

Isoimmat hyödyt

• Pyöräily ja uinti vaativat aika lailla voimaa. Etenkin pyöräilyssä heikoilla jaloilla kuulemma iskee ylämäkiväsymys selvästi muita aiemmin, vaikka keuhkoissa riittäisikin vetoa. Vauhdin pitäminen tasaisena on huomattavasti helpompaa, kun jaloissa on sitä potkua enemmän kuin sitä oikeasti tarvitaan. Pyöräily on kuitenkin näistä suoritteista pitkäkestoisin, eli asiaan kannattanee suhtautua lievällä vakavuudella. Uinnissa vahvat kädet ovat (hyvän tekniikan jälkeen) selvästi paras apu nopeaan vedestäpoistumiseen.
• Vammojen pienempi todennäköisyys. Juoksussa jalat ja etenkin niiden liikkuvat osat ovat kovilla. Nivelet, luusto ja lihakset vahvistuvat selvästi oikein tehdyn salitreenin ansiosta ja muistaakseni juoksu on kivempaa, kun kipua ei ole. Etenkin naisilla liian vähästä salitreenistä johtuvat juoksuvammat ovat ilmeisesti valitettavan yleisiä. Myös palautuminen on selvästi nopeampaa, kun jalat ovat fyysisesti kondiksessa juoksua varten.

Itsellä syksyn salitreeni oli luokassa "palauttava". Juoksuun ja kestävyysurheiluun ylipäätään piti totuttautua ja tässä kohtaa salitreeni, joka sisälsi hieman askelkyykkyjä, keskivartalotreeniä ja hartialiikkeitä käytännössä ilman painoja, toimi mahtavasti. Ei oikeasti edes tehnyt mieli repiä hirveitä painoja, kun muista treeneistä palautuminen oli vielä hitaampaa. Treenin kesto oli hieman alle 30min, jota ennen pakersin juoksumattoa ja kuntopyörää 30-80min.

Nyt talvella meinasin lisätä salitreenin tehoja. Voimasta ei varmasti ole haittaa, mutta ei silti ehkä kannata treenata mitään, mitä ei tarvita ja mikä vain väsyttää liikaa. Tuossa aikaisemmin linkkaamassani jutussa ensimmäinen linkki ylhäältä sisältää 12-kohtaisen salitreenin, jonka on kirjoittanut moninkertainen triathlon-voittaja. Hän teoriassa osaa asiansa, joten taidan suosiolla katsoa, miten tuo ohjelma toimii ja miten rikki siitä itsensä saa. Ensipuraisu antoi jo viitettä siitä, että raskasta tuo tulee olemaan, vaikka painot olivat pääsääntöisesti minimissä. Toki tuon ohjelman voisi jakaa kahtia, muttei siellä salillakaan jaksa jatkuvasti juosta. Treenin teho kuitenkin nousee ja aika venähtää 45 minuuttiin. Taidan karsia tuosta aiemmasta ohjelmasta siis juoksumatto-osuuden ja siirtää kuntopyörän treenin jälkeiseksi osuudeksi.

Näillä pitäisi alkaa edetä. Toki venyttelyn merkitys taas hieman korostuu tuossa, mutta siihen tuli onneksi opeteltua syksyn aikana.

edit: Meinasi unohtua. Homer Simpsonin viisaudet salitreenistä.

Projekti käyntiin

Jostain tämäkin on aloitettava. Ja varmuuden vuoksi ensimmäinen kirjoitus on julkinen noin kaksi kuukautta ensimmäisen treenin jälkeen. No, tämä reaaliaikaistuu ajan mittaan, mutta tiivistetään alku pariin tekstiin.

Tavoitteena siis Joroisten SM-puolitriathlon heinäkuussa 2011. SM-tasolle en ole tunkemassa, mutta kuntosarjassa tavoitteena on se paras kolmannes. Tai edes puolikas. Ensimmäinen tavoite oli 6h ja maaliin, viime vuoden tuloksista päätellen tuotakin piti hieman kiristää ja nyt tavoite huitelee siinä noin 5,5h tunnin tietämillä.

Syksyn, talven ja kevään ohjelmassa siis reilusti juoksua, uintia ja vielä reilummin pyöräilyä. Pyöräily, tai siis pitkän matkan pyöräily, on näistä vierainta. Mitään lajia en ole kilpatasolla harrastanut ikinä, mutta uintia ja juoksua on sentään kokeiltu joskus. 1,9 kilometriä vedessä ei ainakaan alun perusteella vaikuta edes pahalta. Sen jälkeen tuleva 90km pyöräily taas tuntuu ennakkoon todella vastenmieliseltä ajatukselta. Välineitä ei vielä ole, kuntoa ei vielä ole ja ajallisesti kolmen tunnin tavoiteaika on sama kuin ajaisi autolla Tampereelle ja puoleenväliin saakka takaisin. Yök.

Tästä sitten runnomaan. Teksteinä tulee pyörimään kaikkea treenaamiselle kiroilusta, teknologian hyödyntämisestä ja vammoille nauramisesta. Hieroja tulee olemaan tänä vuonna hyvin työllistetty, se on ainakin varmaa.