Vuosi 2011 lukuina

Myönnettävä se on: en ole ikinä liikkunut ja hikoillut yhtä paljon kuin vuonna 2011. Mitään Rocky-tason itsensäylittämistä en silti jostain syystä koe tempaisseeni, vaikka listaan kuuluikin ensimmäinen puolimaraton, puolitriathlon, Tour De Helsinki (140km), klo 5:30 juostu Unikeon lenkki (10km, 41:32) ja naurettava määrä hyviä ja vähemmän hyviä treenejä. Onhan noissa ylpeiltävää, mutta jostain syystä tuntuu, että homma jäi kesken; tänä vuonna on sitten parannettava noiden suoritusten aikoja, vauhteja jne. Saas nähdä.

Heiaheia väittää, että urheilin 308 kertaa ja 216 tuntia. Eli palttiarallaa 35min päivässä joka päivä. Uskoakseni pääsin siis jopa helpommalla kuin edellisessä projektissa, 365 valokuvan ottamisessa 365 päivän aikana, jolloin tuhrasin varmaan noin tunnin per päivä saadakseni sen projektin valmiiksi.

klikkaa kuva isommaksi (kuukausitilasto)

Hieman pienempiin osiin purettuna tuntimäärä kasvoi kesää kohden kuukausittain ja lähti laskuun taas syksyn tultua. Ihan loogista, keväällä into nostattaa kuntoa oli melkoinen, kun lumet sulivat ja sai uuden fillarin alle jne. Syksyllä oli melkoisia motivaatio-ongelmia, kun kelit rajoittivat treenejä rajusti ja muutenkin ensi kesä vaikuttaa jotenkin liian kaukaiselta, että juuri nyt jaksaisi rehkiä hirveästi. Tai siis nyt tammikuussa jaksanee taas paremmin, treeni muuttuu hieman punttipainoitteisemmaksi maaliskuuhun asti ja sitten pääseekin taas pyöräilemään ja juoksemaan valoisalla. Eli julistettakoon se tässä: ensi kesän triathlonin puolimatkan tavoiteaika on 5h ja sen takia keväällä tullee joskus hiki.

Näillä mennään, tuohon tavoiteaikaan julistetaan tammikuussa vielä pieni täky, jolla motivaatio sen saavuttamiseen on taas asteen helpompi hakea. 2012 pitäisi siis ylittää itseni rajoilta, joiden saavuttaminen ylipäätään vaati melkoista itsensäylittämistä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. 

Marraskuun saldo

Aika rauhallisesti mennään vieläkin, vaikka toki hieman yritetään pitää kuntoa kasassa. Viimevuotiseen verrattuna huomasin, että kun sulkapallokaveri on jossain toisella puolella maapalloa koko talven, niin ei tule raahauduttua salille oikeastaan lainkaan ja se näkyy toki hieman tunneissakin. No, eihän tunneilla ole mitään väliä, kunhan tekee niitä oikeita juttuja. Toivotaan, että homma menee näin.

Eli tuntimäärissä näemmä raahataan vielä viime syksyn perässä, mutta pidempien lenkkien (marraskuun pisin 18+km juoksu) fiilis ja vauhti on ollut niin kohdallaan, että turha tässä on mistään valittaa. Pohkeista ei ole haittaa, happi kulkee ja kokonaisuudessaan homma tuntuu olevan pienemmistäkin määristä huolimatta kohdillaan. 

Uutuutena marraskuussa treeneihin tuli kotiin hommatut kahvakuulat, joista tulee vielä erillinen kirjoitus, kunhan niistä jotain aikaiseksi saan. Toisena uutuutena fillarin treenivastus, josta ei niinkään tule kirjoitusta, vaan syvä avautuminen siitä, miten tylsää kunnon ylläpito voi pahimmillaan olla. Ihan oikeasti, joku raja siihenkin.

Joulukuun myötä tulivat näemmä ekat oikeat liukkaat ja ulkojuoksu muuttui kerrasta melkoisen ärsyttäväksi. Tosin luntakaan ei ole, joten hiihtokautta ei pahemmin availla, joten tässä alkaa pian syntyä klassinen talven pattitilanne. Valoa ei ole ja kaikki järkevät liikuntamuodot on jossain määrin poissuljettuja. Kiitos.

Syyskuun treenisaldo

Näitä postauksia en olekaan hetkeen väsännyt, kun on näemmä unohtunut. No, ei haittaa, summataan tässä sitten kaikki, mitä jäi välistä.

Alkutarkastelussa tuntui siltä, että syyskuun otin poikkeuksellisen laiskasti. Duunia pukkasi siihen malliin, ettei ihan entiseen malliin jaksanut treenikuteita pukea ja sitten voin kysyessä keksiä monta muuta hyvää syytä. Pientä potkimista pitänee harrastaa, etenkin, kun tuo talvi taitaa piakkoin puskea päälle. Viime vuonna pyöräily loppui täysin lokakuun 27. päivä, saas nähdä, miten tänä vuonna.

Syyskuun treenisaldo tunneissa mitattuna oli 17h. Treenejä lyhensi hieman uusi innostus vaihtaa viikon yksi 10km juoksulenkki intervallitreeneihin ja kun riittävästi sataa, niin fillarilenkit jäävät suosiolla pienelle. Viimeisten kuukausien keskiarvosta tämä poikkeaa vain vähän, kesäkuussa tunteja oli 20, heinäkuussa (loogisesti) eniten, eli 30 ja elokuussa painettiin 16h uutta motivaatiota etsiskellen. Eli eiköhän tämä tästä taas käyntiin lähde. Tässä vielä listaus syyskuun menosta:

• 27 treeniä, 17 tuntia
• ehdoton kohokohta oli Tour de Helsinki. Pisin pyörälenkki ikinä ja samalla vauhdikkain. 
• Uintikilometrejäkin tuli sentään 7,5. Lisää saisi olla, mutta kun ei oikeastaan napostellut hirveästi.
• Juoksin kavereiden 7-ottelussa 800m aikaan 2:30. Tuosta on hyvä lähteä mittailemaan kehitystä.
• Kehonkoostumusmittauksesta saa taas jotain vertailupohjia tulevalle kehitykselle. 

Lokakuussa homma hieman vaikeutuu, kelit eivät varmasti parane ja suurimpana takaiskuna on uintiolosuhteiden murskaaminen. Taas pitää palata uimaan Petreliuksessa, jossa kunniakas 25m allas vain odottaa lobotomiapotilaitaan. No, haetaan kuntosalilta vauhtia siihen, mitä ulkoliikunnassa hävitään. 

Pyöräilyrytmiä

Pyöräilijöille tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Itse en ollut kuullutkaan koko asiasta vielä viime syksynä, mutta se tuli vastaan siellä ja täällä ja kun kerran kirjoitin juoksu- ja uintitekniikasta omat juttunsa, niin pyöräily yhtä lailla vaatii saman huomion.

Homman ideana on siis kadenssi, eli miten nopeasti polkimia poljetaan. Sama idea siis kuin juoksussa oikealla askelrytmillä (kirjoitus tammikuulta) ja uinnin rytmityksestä (kirjoitus tammikuulta) Kaiken ideana on löytää itselle sopivin kadenssi, jolloin jalat pääsevät pienimmällä rasituksella pitkäaikaisessa suorituksessa, rasitus on tasaista ja pyörä liikkuu eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti.  Polkupyöräily.netistä löytyy asiaa hyvinkin selvittävä teksti ja tämän lätinän sijaan kannattaakin lukaista se. Tiivistetään tähän kuitenkin nyt tärkeimmät ja muistakin lähteistä kootut viisaudet.

Liian hidas kadenssi viittaa liian suureen vaihteeseen, jolloin reidet joutuvat liian koville lihasvoiman suhteen ja eteneminen on tehotonta. Liian nopea kadenssi viittaa liian pieneen vaihteeseen, mikä ei ole yhtä haitallista kuin ylisuurella vaihteella sutiminen, mutta yhtä tehotonta matkan etenemisen kannalta. Kun pyöräily kuitenkin syö yli 50 % koko puolitriathlonin suorituksesta, sietää tuokin asia hoitaa kuntoon.

Fillarifoorumin keskusteluista selvisi ainakin, että tottumattomalla pyöräilijällä korkea kadenssi (noin 100 tai yli) nostaa tarpeettoman tehokkaasti myös pulssia ja yli satasen kadenssi vaatii tosiaan julmettua treeniä ja kun pidän kilpapyöräilyä (Tour de France -tasolla) ainakin ihan silkkana lääketiedekilpailuna, niin ehkä tuota ei siedä edes tavoitella. Optimaalinen kadenssi määräytyy yksilöllisesti, mutta noin 90 on keskivertoratkaisuna oiva luku. Tämä säästää lihaksia ja niveliä, tuo pyörälle liikettä energiatehokkaasti ja tekee koko suorituksesta nautittavamman.

Manuaalisestikin tuon voi mitata, mutta laiskana ja rytmitajuttomana pääsen helpommalla, kun hain Nummen Pyörästä kiltisti mittarin, johon saa kytkettyä myös kadenssianturin. Näin saan keskittyä kehittämään tuota puolta ja totuttamaan jalkojanikin oikeaan rytmiin. Anturi on nyt paikallaan ja onneksi lukaisin tuosta kadenssiasiasta jo talvella ja pienensin tietoisesti vaihteita, koska juuri noissa luvuissa pyörittiin jo valmiiksi. Hieman piti tiivistää rytmiä ajoittain, mutta keskikadenssi lenkillä oli 82rpm ja tasaisilla pätkillä huideltiin juuri noin 90rpm:n ympärillä. Eli jotain on sentään tehty oikein.

Vaikka juoksun ja uinnin rytmityksestä kirjoittelinkin aiemmin, en ole luonnollisesti tehnyt asioille mitään. Fillarointi sentään on nyt jotenkin kuosissa, joten jos hieman laskutavassa joustetaan, niin yli puolet on hoidossa. Great success.

Toukokuun saldo

Toukokuussa homma lähti jo lähes toimimaan. Eka viikko meni toki yskiessä, mutta toukokuun loppupuolen pitkät treenit ja varsinkin yhdistelmätreenit (pyöräily+juoksu) sujuivat jo lähes miellyttävästi. Jalat tuottivat pientä päänvaivaa, mutta nyt olen hieman tutkinut, mistä tuo johtuu. Juoksutreenit ja kengät vaihtoon, sillä pitäisi tulla tuloksia.

Huhtikuuhun verrattuna tämä oli tosin silkkaa juhlaa, mutta vielä voisi skarpata. Tosin kesäkuun loppua kohden sietänee hieman pehmentääkin. Parit kovat treenit tullaan silti vetämään, katsotaan, mihin kaikkeen sitä nyt pystyykään. Mutta jo nyt toukokuu oli täynnä kivoja kohokohtia:

• Fillarissa on kisakumit alla, tästä hyvästä pyöräily oli suosituin laji kertamäärissä mitattuna ja mittariinkin tuli 354km treenikilsoja. Työmatkapyöräilystä palttiarallaa 100km lisää.
• Pisin fillarilenkki ikinä: 113km Turun saariston pikkurengastietä pitkin. En ollut tuotakaan reittiä sitten polkenut aiemmin, mutta voin suositella lämpimästi myös hitaammin suoritettuna.
• Kisamatka uinnissa kellotettiin aikaan 34:30. En voi kuin olla tyytyväinen tuohon vauhtiin ja meno oli lisäksi vielä varsin rentoa.
• Kaiken kaikkiaan treeniliikuin toukokuussa uiden, juosten ja pyöräillen noin 415km.

Kelien parantuessa treenauskin on koko ajan miellyttävämpää. Ihan oikeasti, kuka ääliö meni keksimään talven?

Projekti käyntiin

Jostain tämäkin on aloitettava. Ja varmuuden vuoksi ensimmäinen kirjoitus on julkinen noin kaksi kuukautta ensimmäisen treenin jälkeen. No, tämä reaaliaikaistuu ajan mittaan, mutta tiivistetään alku pariin tekstiin.

Tavoitteena siis Joroisten SM-puolitriathlon heinäkuussa 2011. SM-tasolle en ole tunkemassa, mutta kuntosarjassa tavoitteena on se paras kolmannes. Tai edes puolikas. Ensimmäinen tavoite oli 6h ja maaliin, viime vuoden tuloksista päätellen tuotakin piti hieman kiristää ja nyt tavoite huitelee siinä noin 5,5h tunnin tietämillä.

Syksyn, talven ja kevään ohjelmassa siis reilusti juoksua, uintia ja vielä reilummin pyöräilyä. Pyöräily, tai siis pitkän matkan pyöräily, on näistä vierainta. Mitään lajia en ole kilpatasolla harrastanut ikinä, mutta uintia ja juoksua on sentään kokeiltu joskus. 1,9 kilometriä vedessä ei ainakaan alun perusteella vaikuta edes pahalta. Sen jälkeen tuleva 90km pyöräily taas tuntuu ennakkoon todella vastenmieliseltä ajatukselta. Välineitä ei vielä ole, kuntoa ei vielä ole ja ajallisesti kolmen tunnin tavoiteaika on sama kuin ajaisi autolla Tampereelle ja puoleenväliin saakka takaisin. Yök.

Tästä sitten runnomaan. Teksteinä tulee pyörimään kaikkea treenaamiselle kiroilusta, teknologian hyödyntämisestä ja vammoille nauramisesta. Hieroja tulee olemaan tänä vuonna hyvin työllistetty, se on ainakin varmaa.