Noniin. Maaliskuu oli ja meni ja kaiken kaikkiaan ikävä ei tule. Talvi ei loppunut, motivaatio kokeili pohjakosketusta ja kireät pohkeet saivat mielen mietteliääksi. Kaupan päälle pientä flunssaa siellä täällä ja selitys on valmis; ei tullut liikuttua lähes lainkaan.Heiaheia kertoo karua kieltä ja tässä maaliskuu lukuina:
- 22 treeniä, yhteensä 12 tuntia (50% vähemmän kuin tammikuussa ja 30% vähemmän kuin helmikuussa)
- Uinti oli suosituin heti sairaspäivien jälkeen, tosin sitäkin tuli mittariin vain 8km
- Täytin 30
- Matkustin noin 4000km junassa, se ei tosin nostata kuin verenpainetta
Jotain hyvää sentään luvassa, eli lumet ovat alkaneet nyt oikeasti väistyä pyörä- ja juoksuteiltä. Lisäbonarina Nishikin ultranopea, pienen linnun painoinen, hiilikuituinen, megahyper, kaksirenkainen Cross Comp -fillari on jo tilattu, enää se pitää hakea ja purkaa muoveistaan. Siitä vasta ilo repeää ja tuosta varmaan suurin osa kevään jutuista tuleekin kertomaan. En siis ole ikinä omistanut pyörää, jolla pitkän matkan kulkeminen voisi ihan oikeasti olla lystiä. Saas nähdä, auttaako tämä siihen.
Vaikka olen toistanut tätä mantraa koko talven, tulee se nyt huhtikuussa materialisoitumaan ihan oikeaksi tekemiseksi: nyt tämä homma vasta alkaa. Koputetaan puuta terveyden puolesta, mutta jo lumien (hidas) lähtö, iltavalaistus luonnonvalolla ja lämpenevät päivät ovat hyvä syy treenata jotain näinkin sairasta varten. Voi, miten helppoa tämä olisikaan maassa, jossa on lämmintä.
Mut kelaa miten paljon vaikeampaa sun olis keksiä tekosyitä lämpimässä maassa. Kolikon toinen puoli, ole hyvä!
VastaaPoistaRautainen vastaisku, kiitos :)
VastaaPoistaMut nyt oikeasti harmittaa, ettei pääse liikkumaan haluttuun malliin. Sisäpyöräilystä sain tarpeekseni tammi-helmikuussa, sisäjuoksu on ihan tyhmää ja tähän aikaan vuodesta pitäisi sataa perhosia ja kasvaa voikukkia.