Talvi tulee - kemikaalit käyttöön

Vahvinkin denialisti taitaa joutua pian myöntämään, että kesä meni ja seuraava tulee ehkä kahden vuoden päästä. Ongelmaahan ei olisi, jos talvellakin piisaisi valoa ja lämpötila huitelisi +20°C hujakoilla, mutta kun tuolla kammottavalla pimeydellä ja kylmyydellä on ihan oikeita terveysvaikutuksia, niin asioihin pitänee suhtautua vakavasti.

Viime vuoden joulukuussa talviurheiluun tottumaton kroppani meni rikki viideksi viikoksi ja puhaltelin keuhkotestissä heikommin kuin keskiverto 84-vuotias. En tule syyttämään asiasta mitään muita kuin talvea, mutta tuonkin olisi voinut välttää, jos olisi ensinnäkin tottunut moiseen höykytykseen tai jos vastustuskyky olisi ollut edes sinne päin ajan tasalla. Ja vain jälkimmäinen on asia, johon voi vaikuttaa lennosta edes jotenkin.

Tammikuussa löytyi sitten tuohonkin simppeli totuus: lähes kaikki näillä leveyspiireillä asustelevat kärsivät D-vitamiinivajauksesta lähes 8kk vuodesta. Muita vitamiineja saa riittävästi ravinnosta, mutta D-vitamiini on näin vähävaloisessa paikassa todella kiven alla. Etenkin, kun ei koko ajan syö rasvaista kalaa, ei tämä ongelma niin paha Grönlannissa ole. 

Suositukset ovat lähinnä riisitaudin estotasolla, eikä niillä ole oikeastaan mitään tekemistä realismin kanssa. Kanadassa suositukset ovat Suomeen verrattuna tuplat (Kanadassa 15μg, Suomessa 7,5μg), mutta sillä erolla, että suositukset ovat vähimmäismääriä ja myös terveelliset ylärajat on mainittu. Tuossa on vissi ero siihen, että apteekista ostettu vitamiinipurkki hehkuttaa täyttävänsä 150% päivän vitamiinitarpeesta, kun se oikeasti jää todella pahasti vajaaksi. Ja Kanada jyrää maailman parhaimpien asuinpaikkojen listalla aurinkoisen Australian kanssa. Repikää itse tuosta johtopäätökset.

Eli taas mennään; Vegetukusta yksi tabletti päivässä 50μg D-vitamiineja heti syyskuusta alkaen ja ainakin toistaiseksi ollaan tilanteen johdossa. Ensimmäinen flunssa-aalto ei ollut vältettävissä, mutta geneerisesti ottaen syksy on mennyt huomattavasti virkeämmin. Olo on ollut virkeämpi, mieli on ollut virkeämpi ja en ole vielä täysin menettänyt toivoani laadukkaan elämän suhteen, vaikka marraskuuhun on alle kaksi päivää. Erilaista.

Tällä reseptillä kokeillaan selättää tulevaa talvea. Treenaus itsessään on saanut minut sairastelemaan poikkeuksellisen paljon, mutta syytettäköön tästä myös (treeni)olosuhteisiin tottumatonta kroppaa. Tänä talvena pitäisi kuitenkin kunto hilata ihan uusille lukemille ja siihen ei oikein sairastelu sovi.

Itse treenailu on tosin jäänyt erilaisista tekosyistä johtuen pienemmälle lokakuussa, päällimmäisenä nyt liiallinen juhlien määrä, kovahko määrä työreissuja ja muita geneerisiä tekosyitä. Marraskuussa tähän tulee hienoin muutos sitten treenien alun; sain todellisen kilpailijan kilpailuun. Tästä lisää marraskuussa, nyt himmaillaan vielä pari päivää ja fiksataan liiallisesta juhlimisesta toipuva selkä ensin kuntoon.

Vastustuskyky remontissa

Tässä sitä taas ollaan. Joko aivot yrittävät nenän kautta karkuun tai sitten taas ollaan jonkinlaisessa urheilua hidastavassa pikkuflunssassa. Ongelmaahan asiassa ei olisi, jos tämä ei nyt olisi jo aivan liian mones kerta tänä talvena.

Ja ongelman siitä tekee nimenomaan se, vaikka urheilen enemmän kuin koskaan, jopa välttelen tällä hetkellä ulkourheilua, niin olen sairastellut tänä talvena enemmän kuin ikinä. 2000-luvun eka puolisko meni käytännössä ilman sairaspäiviä ja normitalvena enintään yksi pieni flunssa puskee niskaan näin keskimäärin. Tänä talvena saikkupäiviä on piisannut todella hyvin, joulukuussa hengitin kuin 80-vuotiaat, helmikuussakin tuli pari päivää lepäiltyä kuumeen takia ja nyt maaliskuunkin puolella toiveikas kevään odottelu on lässähtänyt lumen lisääntymiseen (!) ja pienimuotoiseen hengitysongelmaan. Tänään siis jäin sohvalle, kun nuhaa puskee ihan tosissaan.

Liikunta, laadukas ravinto ja hyvä peruskunto pitäisi pitää vastustuskyvyn kunnossa, mutta muistan lukeneeni artikkelin, jossa todettiin paljon urheilevilla tuon sairaspäivien määrän kääntyvän kasvuun. En nyt väkisinkään sitä artikkelia näemmä löydä, mutta pitänee epäillä, että nyt jo 30-vuotias runkoni kärsii hieman tästä kuntoryöpytyksestä ja kääntää tilanteen nyt tällaiseksi. Flunssaa enemmän silti harmittaa tuo prkleen talvi, joka tulee joka kolmas päivä takaisin. Maaliskuun lopussa pitäisi olla +10°C juoksukelejä, ei jäätä, liukkautta ja -10°C:n yöpakkasia.

Ei siis auta, odotellaan huhtikuuta, levätään taas pari päivää ja nappaillaan vitamiineja. Jos enää ikinä treenaan triathlonia varten, niin pitänee varmistaa, että asun koko talven päiväntasaajalla. Näillä leveysasteilla se ei ole hauskaa, eikä fiksua.