Ajan järjestämisestä, vol 2.

Vieläkin saan jatkuvasti kyselyitä ja ihmettelyjä siitä, miten olen onnistunut hoitamaan aikaa tälle projektille. Syksyllä jo kirjoitin ajan järjestämisestä treenaukseen ja nyt tästäkin puuhasta on tullut aika lailla rutiinia, ainakin kalenteria katsoessa.

Organisointia on helpottanut suhteellisen säännöllinen treenausohjelma, jossa tietyt asiat pysyvät tiettyjen päivien taakkana. Treeni on kiristynyt syksystä selvästi, eli lenkit ovat nopeampia tai pidempiä ja ylipäätään treenauksen järjestäminen ei tunnu kovinkaan haasteelliselta. Sohvalta nousu on toki joskus pienen kiven takana ja vaikka tässä on nyt ollut pieniä ongelmia esim. jalkojen kanssa, niin silti treenipäiväkirja näyttää suhteellisen tasapaksulta. Tämä lie ollutkin pointti, kun peruskuntoa on pitänyt rakentaa verrattain tyhjältä pohjalta ja nyt voi jo ihan vakavissaan väittää, että asiat ovat parantuneet tuolta kantilta.

Aina ei tietenkään pääse lenkille tai salille, jos meinaa jonkin tasoista sosiaalistakin elämää harjoittaa, mutta ei tämä nyt mikään Amerikan temppu voi kenellekään olla. Maanantaina laskin, että 8,7 km juoksulenkki, siihen pukeutuminen, suihku ja venyttely veivät yhteensä aikaa noin tunnin ja vartin. Joka päivä ei voi irrottaa tai jaksaa tuotakaan määrää, mutta väitän syvästi, että suurimmat treenaamisen aikataulujärjestelyt riippuvat omasta organisointikyvystä. Toki minä pääsen lapsettomana helpolla siltä osin, mutta tuntuvat nuo perheenisätkin itseään triathloneille repivän. Triathlontreenille siitä myös lisäplussaa, ettei sitä varten tarvitse siirtyä mihinkään muiden kuin uinnin osalta. Ja keväällä sekin loppuu, 200m päässä kotiovelta on 50m ulkoallas, joten juoksu- ja/tai fillarilenkkien yhdistely uintiin tulee entistä helpommaksi.

Treenauksen bonarina voidaan pitää suhteellisen helppoa tapaa ottaa ajatukset pois päivän muista jutuista. Viime vuonna tein paljon ällöttävän pitkiä päiviä duunia ja aivojen nollaus työpäivän jälkeen ei nyt vaan onnistunut toivotusti kovinkaan usein. Nyt on opittu tuostakin ja aivojen vieminen lenkille musiikilla tai ilman, on erinomaisen tehokas keino pitää pieni ajattelutauko mistä tahansa.

Kaiken kaikkiaan tällä projektilla on ollut vain oikeastaan hyviä puolia. Uni on tasalaatuisempaa, kroppa ja etenkin selkä ei ole ehkä koskaan ollut näin hyvässä kunnossa ja lisäjuttuina myös ravinnon laatuun on tullut kiinnitettyä entistä enemmän huomiota. Toki kroppa on hieman kovilla ainakin talven treenien kanssa, mutta kokonaiskuvassa homma on todella ronskisti plussan puolella. Suosittelen lämpimästi jopa niille, jotka väittävät, etteivät ehdi.

Ajan järjestämisestä

Ensimmäisenä itsellekin tuli mieleen se, miten tuollaiseen urakkaan järjestää treenauksen. Treenaus ilmeisesti vie aikaa ja aikaa pitäisi varata jopa säännöllisesti, jotta todennäköisyys kuolemasta ennen maaliviivaa jää edes hieman pienemmäksi.

Viime vuonna (elokuu 2009-2010) toteutin myös eräänlaisen projektin, joka vei yhtälailla aikaa ja vielä päivittäin. Piti ottaa vuoden aikana 365 valokuvaa ja pimeydestä, liian tutuista maisemista yms. johtuen päivän kuvaan meni helpostikin tunti aikaa, kun se piti etsiä, keksiä ja muokata kondikseen. Toki joskus riitti, että otti kuvan minuutissa ja hoiti sen kuntoon myöhemmin, mutta yhtälailla tuloksena oli varmasti yli 365 tuntia hukutettua aikaa, kunhan organisoi työnsä niin, että pääsi ottamaan aina vähintään sen yhden kuvan.

Ilman urheilua menisi ainakin minun osaltani työputki äkkiä sairausloman puolelle. Edellä mainittu ylinotkea selkä ei yksinkertaisesti kestä konttorielämää ilman pientä liikuntaa, joten joka tapauksessa sitä liikuntaa on pitänyt jossain määrin raivata kalenteriin. Yrittäjänä kalenterin muokkaus on pitkälti itsestä kiinni ja tässä tapauksessa homma onkin järjestynyt todella näpsäkästi: virka-aikana paiskitaan hommia normaalisti, mutta toimiston saa pistää kiinni, tai ainakin tauolle, tarvittaessa hieman aikaisemmin. Illalla saa paperihommat hoidettua joka tapauksessa, joten uimahalliin kannattaa tunkea silloin, kun sinne mahtuu ja ehtii, eikä silloin, kun viimeisetkin paperit ja sähköpostit ovat matkalla. En ole varma, mutta olen melkoisen varma, että klo 18 lähetetty sähköposti saa yhtä monta lukijaa kuin klo 20:30 lähetetty viesti.

Tietenkin voisi treenata myös aamuisin, mutta ainakin minulle aamutreenaus ja sen tuoma virkeys eivät todellakaan kävele yhtä matkaa. Päinvastoin, virkeyttä päivään tuo 1h pidemmät yöunet kuin väkinäinen puuskutus säkkipimeässä pakkasessa. Pari kertaa olen yrittänyt tuota aamuvuorotreenausta, mutta mitään siitä ei ole ikinä tullut; kroppa ei käynnisty ja pulssi ei kohoa edes yrittämällä. Parempi jättää tuo siis muille.

Kunto kortilla -blogista löytyy aiheesta erinomainen kirjoitus. Pointtina lähinnä se, että voiko ylipainosta ja liian vähästä treenaamisesta syyttää liiallista kiirettä? Pitäisikö ehkä työt edes yrittää organisoida niin, että päivästä irtoaa edes vartti liikuntaa varten? Itse en telkkaria oikeastaan katso, joten sen puolesta iltaisin on helpompi järkätä itselleen se pieni liikuntahetki. Futistreenit ovat pitkälti ohi, kun lääkäri uhkasi seuraavan vamman kohdatessa jo puukolla ja valokuvaus on jäänyt ansaitusti hieman pienemmälle liekille viime aikoina.

Eli aikaa on, kunhan sen vain järjestää itselleen. Aina se ei tietenkään tasaisesti onnistu, mutta jos nukkumiseen ja työntekoon menee päivässä yli 20h, niin jotain lienee syytä korjata. Toki vapaa-aikansa kukin käyttää, miten tykkää. Minä tuhlaan sen tänä vuonna urheiluun.