Piti tämäkin sitten nähdä. Kävin maanantaina ekaa kertaa joulukuun alun jälkeen Naprapolilla oikomassa lähes letkumaista selkärankaani, joka on tuottanut eri näköisiä vaivoja (muistaakseni) melkein 14 vuoden ajan. 16-vuotiaana eräs nimetön Turku Trojansin massiivinen 57-kiloinen laituri sai hieman osumaa ja siitä sitten aloitettiin erinäköiset ja -nimiset kuntoutustempaukset tälle selälle.
Tällä kertaa vastaanotto oli kuitenkin erilainen. Hartiajumitusta toki on vielä pinnassa, mutten muista kuulleeni noin 14 vuoteen sanoja "tämä selkähän on kunnossa". Eli ei lamauttavia lukkoja, ei päänsärkyä aiheuttavia niskajumeja, eikä muitakaan. Hurraa.
Ongelma on siis ollut tiedossa varsin kauan. Ja parannuskeinotkin ovat olleet melkein tiedossa. Parhaimmillaan ongelma on pysynyt edes jotenkin piilossa, kun on tuurilla onnistunut löytämään sopivan yhdistelmän liikuntaa, hierontaa ja muita hoitoja. Pahimmillaan ollaankin sitten maattu lattialla tuskissaan haukottelun tai tomaatin pilkkomisen johdosta ja ihmetelty, miten parin nikaman huono yhteistyö saa molemmat kädet kramppaamaan samanaikaisesti. Ja jos joku keksii hoitomuodon, jota ei olla testattu tähän selkään, olen valmis tarjoamaan jäätelön.
Tämä, nyt jo noin neljän kuukauden autuas vapaus selän rampauttamasta elämästä on kuitenkin täysin uutta. Kuten ensimmäisissä teksteissä mainitsin, selkä meni täysin shokkiin juoksun, pyöräilyn ja uinnin aloittamisesta ja kävelin ennätykselliset pari viikkoa pää keuhkojen korkeudella. Siitä toivuttuani lisäsin venyttelyä, järkeistin treenimääriä ja lepoa ja yritin pitää homman järkipuitteissa lisäten liikuntaa koko ajan. Joulukuun pakkotauko näkyi myös selän lihasten jumituksena, mutta onneksi isommalta häiriöltä vältyttiin. Ainakin toistaiseksi.
Nyt voidaan kuitenkin koputtaa puuta, jatkaa venyttelyä ja toivoa, että homma jatkuu tällä mallilla. Tähän voisi lähes tottua, mutta pidetään nyt rutiineista vielä kiinni ja juostaan lenkin lisäksi siellä hierojalla. Konttoriduunissa saa kuitenkin kaikki liikunnan hyödyt nollattua hyvinkin äkkiä, joten nyt ei uskalla lopettaakaan. Paha kierre.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti