Vitamiinipuutosta?

Tuli tuon ensimmäisen sairastelun aikana ainakin pohdittua hieman, miten tuon voisi välttää talvikaudella. Australiaan muutto ei nyt oikein onnistu, joten keinoja pitänee keksiä tutkimalla ravintoa hieman tarkemmin.

Aiemmin kirjoitin jo siitä, että ravintomäärät ovat kasvaneet selvästi treenauksen myötä ja syöntitiheyttäkin on pitänyt tiivistää aika lailla treenin ollessa päällä. Sairastelun hyvä puoli oli se, että nälkä ei todellakaan riivannut samaan malliin kuin esim. marraskuussa, joten nyt pitää toipumisen lisäksi opetella taas syömään enemmän ja useammin. Kasvisten määrää meinaan nyt joka tapauksessa kasvattaa ruokavaliossa ja itsellekin tullee vielä shokkina se, että vähennän lihansyöntiä tänä vuonna.

Talvitreenaus tosin osoitti myös sen, että terveys on oikeasti ilmeisen kovilla, kun sätkii ympäriinsä parta huurussa ja ripset jäätyneinä yhteen. Vastustuskykyyn liittynee jossain määrin vitamiinien saanti ja rupesin hieman tonkimaan asiaa. Ikävänä juttuna se, että todelliset saantisuositukset vaihtelevat jossain määrin lähteen mukaan, mutta positiivisena puolena se, että järkevällä ja monipuolisella ruokavaliolla tuo puoli tulee osittain hoidettua kuin itsestään. Hedelmien määrää voisin tosin lisätä ja kesän marjatkin menivät jo loppumaan, joten C-vitamiini tulee osittain purkista. Siitä ei tosin ole haittaa, liika-annostukset poistuvat elimistöstä itsestään C-vitamiinin tapauksessa.

Suomen Olympiakomitea on näppärästi koonnut pienen ravinto-oppaansa myös nettiin ja tässä vitamiinioppaassa listataan näppärästi, millaisista määristä puhutaan. Tosin "1,2mg B2-vitamiinia päivittäin" ei kerro itsessään mitään, joten hieman konkreettisempaa kaivataan. Tuo ravinto-opas on muutenkin varsin "hyvä tietää"-sektorilla, etenkin aloittelevien urheilijoiden osalta.

Vitamiinisaantia googlaillessa huomasi sen erikoisuuden myös, että todella paljon painotetaan D-vitamiinin saantia ja sen tärkeyttä varsinkin näin talvella. Tämä johtunee pitkälti siitä, että ruoasta D-vitamiinia ei saa lainkaan riittävästi ja auringonvalo on niin niukassa, että käytännössä puutosta on lähes 8kk vuodessa. Ja tuossa(kin) aiemmassa linkissä D-vitamiinin saantisuositus poikkeaa todella paljon tutkijoiden ja lääkärien antamista suosituksista, kun ilmeisesti nykyinen saantisuositus (7,5μg/vrk) kattaa vain sen, että vältytään riisitaudilta. Flunssatoleranssi yms. eivät tosin noilla suosituksilla kasva mihinkään ja käytännössä tuo nykyinen saantisuositus vastaa todellisuudessa aika vahvaa D-vitamiinin puutostilaa. Suomenkin luvut ovat olleet aiemmin korkeammat, mutta niitä rukattiin jostain syystä alaspäin 60- ja 70-luvulla ja noissa luvuissa ollaan vieläkin, vaikka tieto asiasta on kasvanut. Joidenkin lähteiden mukaan suosituksia kasvatetaan 2012, eli kolme hurraa-huutoa virkakoneiston tehokkuudelle.

Itse hankin Vegetukusta vahvimpia, (50μg) joita EU:sta löytyy, joten noilla saanee hieman paikattua. Lisäksi tuo Vegetukun D-vitamiinin hinta on todella kilpailukykyinen, en löytänyt etsimälläkään edullisempaa pakettia Suomesta. Tässä artikkelissa tuota D-vitamiinin saantia avataan hieman paremmin, suosittelen lämpimästi sen lukaisua.

Pitänee jatkaa etsimistä ja tutkimista, purkkivitamiinit eivät näemmä ole nopea tie onneen, mutta onneksi oma ruokavalio ainakin vaikuttaa järkevältä. C- ja D-vitamiini on silti nyt aamupalalisänä, magnesiumia ja proteiinia popsin treenin jälkeen ja loput saa mennä tuurilla. Yrityksenä ainakin on, että seuraava puoli vuotta mennään sairastelematta ja mieluummin siten, että kroppakin pysyy kasassa. Ravinto määrännee siinä aika lailla, joten turha yrittää oikoa sen osalta.