Turhan hapokasta?

Treeniblogin sijaan tästä alkaa kehittyä kiukuttelublogi. Joulukuu meni yskiessä, nyt talvella jalat ovat olleet polvesta alaspäin niin riesaiset, että alkaa ihan oikeasti turhauttaa. Helmikuusta ei sitten tullut sitä kovinta treenikuukautta toistaiseksi. Eikä tule. Syitä on kaksi, mainitaan ensin tuo lähes huumorin puolella liikkuva suomalainen ilmasto. (tällä hetkellä Turun Sanomat ilmoittaa seuraavia lukuja)

Lämpötila: -21,2 °C
Pakkasen purevuus: -22,4 °C

Todellisena ongelmana on kuitenkin nuo aiemmin manaamani pohkeet. Palautuminen mistä tahansa pohkeita vaativasta liikunnasta on naurettavan hidasta ja turhan monta kertaa se on jäänyt täysin kesken pohkeiden takia. Viimeksi keskiviikkona piti uida 2km lenkki lähes pelkillä käsillä ja jalkoja käytin vain tasapainon pitämisen verran ja jätin kaiken potkuvoiman väliin. Silti, 2km kohdalla piti lopettaa, ei käsien, vaan jalkojen takia. Tuo aiemmin mainitsemani ennätys-Cooper meni läpi täysin tukkoisilla pohkeilla ja itse asiassa kaikki helmikuussa vedetyt treenit on hoidettu pienen kärsimyksen kautta. Pyöräily on oikeastaan ainoa treeni, joka pyörii mukavan puolella tuskattomuutensa takia. Mutta pientä kärsimystä aiheuttaa esim. nilkan oikominen sohvalla, rauhallinen kävely tai esim. kaupan kalatiskillä jonottaminen. Niin hyvässä kunnossa nämä pohkeet ovat.

Pienenä yllätyksenä tuli kuitenkin hierojan kommentti: "Ei täällä lihaskireyttä ole, päinvastoin." Ongelma tuntuu olevan enemmänkin se, että näin pienissä ja jänteikkäissä pohkeissa (ja takareisissä) sinne kertyvät hapot eivät liiku sujuvasti ja sen korjaaminen onkin sitten oma ongelmansa. Akuuttina korjauksena ostin Voltarenia, jolla voitelen jalat kolme kertaa päivässä ja suosituksesta ostin myös paketin Pascoe-emäsjauhetta. Tuon mömmön pointti olisi siis lisätä lihasten aineenvaihduntaa ja sitä kautta nopeuttaa palautumista ja toivottavasti ihan oikeasti katkaista tämä jatkuva jalkojen särkeminen.

Emäsjauheen mukana tullut virtsasta mitattava pH-testi näyttää toistaiseksi aika ronskeja arvoja (5,5-6,0), mutta tarkka kokonaiskuva saataisiin ilmeisesti vasta veri- ja hengitysmittauksiin yhdistettynä. No, suuntaa-antavanakin tuo testi näyttää niin rumia lukuja, että ehkä tässä ollaan asian jäljillä. Ongelmalliseksi taustojen selvittely tosin menee siinä, kun lähes jokaisessa lähteessä tieto on hieman erilaista ja huuhaan riski tällä kentällä kasvaa samaa vauhtia. No, kun olo  jaloissa on jatkuvasti kuin opiskeluajan torstaiaamuina, niin kai tätäkin pitää kokeilla.

Nyt alkaa kaapisto olla täynnä erilaisia jauheita ja minulle aiemmin täysin tuntemattomia mömmöjä, mutta olen melkoisen valmis kokeilemaan mitä tahansa päästäkseni tästä riesasta eroon. Venyttely ei ole asiaa ratkaissut, nesteiden lähes vainoharhainen kittaaminen ei ole tuonut rauhaa, hieronta tuntuu lievältä tai keskivahvalta pahoinpitelyltä ja levonkin jälkeen voi suonenveto iskeä täysin varoittamatta. Balettiin on turha mennä, varpaillani voin seistä kerrallaan vain sekunteja ennen suonenvetoa. Pisteet siitä, onneksi balettiuran menetys tässä vaiheessa elämää on verrattain pieni menetys.

Hyviä vinkkejä saa myös esittää, jos sellaisia löytyy. Talvella kunnon ylläpito ja kehitys on muutenkin ällöttävää puuhaa, eikä tämä nyt varsinaisesti auta asiaa. Ehkä jumi lähtee auringolla,  mutta paha sanoa, kun se kaveri on ollut piilossa turhan paljon viimeiset 4kk. Lopettaminen ei tosin käy edes mielessä, mutta olisi tätä kiva hoitaa ilman näitä turhia pikkuongelmiakin.