 |
| Touko näyttää mallia hapettomasta suorituksesta |
Puolimatkassa-blogista löytyi mielenkiintoinen juttu hypoksiasta. Hypoksialla tarkoitetaan kehon vähentynyttä hapensaantia, mikä on kuulemma jopa suosittua uintiharrastajien keskuudessa. Ainakin tähän korvaan kuulosti lähes päättömän tyhmältä idealta, kun kyseessä on kuitenkin suoritus, jossa ei hengitystä pidättämällä tiettävästi pääse kovinkaan pitkälle. Olisi nolo lopetus alkavalle triathlon-kisaharrastukselle, jos kelluu liikkumattomana naama vedessä jo 50m maalista.
Mutta tässä neronleimauksessa on ilmeisesti vahva pointtinsa nimenomaan uintitreenin osalta. Kun keho saa vähemmän happea, tulee puoliväkisin pakotettua itsensä rennompaan ja energiatehokkaampaan suoritukseen, mikä taas olisi kiva asia. Turhat repivät liikkeet, kropan jäykistely ja esim. turha pään heiluttelu pitäisi vähentyä pidättämällä henkeä.
Pikaisesti tätä kokeilin, mutta suorituksesta puuttui täysin se punainen lanka. Kokeilin pari altaanmittaa vähentää hengitystahtia, mutten tietenkään hoitanut asiaa mitenkään järjestelmällisesti tai muistanut edes ensimmäistä vinkkiä asiaan liittyen. Ensin meni hetki totutellessa siihen, ettei suu haukkaakaan täyttä happilastia joka toisella kädennostolla. Hetken jälkeen 25m allas meni jo kahdella hengityshetkellä, mutten minä tuota hauskaksi tai kivaksi ala väittää. Toki suorittajassakin on tässä vikaa, kun mentiin pitkälti tuurilla, eikä järjellä.
Viikon päästä tosin aukeaa Samppalinna ja 50m allas ja sen ollessa 100m kotiovelta, tulee uintia lisättyä reilusti. Hurraa jo sille, toinen hurraa ihan vain sille, ettei tarvitse enää sahata sitä prkleen 25m allasta. Ihan vilpittömästi, jokainen kilpauimari on todellinen masokisti rakentaessaan uraansa sen varaan, että pitää uida päivittäin tuntikausia altaassa, jonka mielenkiintoisuus vastaa tuijotuskilpailua sahanpurukasan kanssa. Terveisiä Jarnolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti