Jostain menin joskus lukemaan rauhallisemman treeniviikon lisäämisestä treeniohjelmaan. Pitihän tätäkin kokeilla, mutta tavallaan se meni myös täysin käteen. Ajallisesti treenejä ei tullut nyt parin pidemmän treenin takia keskivertoa vähempää, mutta palautuspäiviä oli tällä viikolla reilusti enemmän. Joka toinen päivä tällä viikolla oli lepoa ja tuon maanantain nastatestin takia se tuli ihan tarpeeseen. Pohkeet eivät tuosta sutimisesta oikein innostuneet.
Perjantain treeninä piti olla viikon pitkä uinti, mutta tuosta sutimisesta johtuen se tyssäsi täysin aivan jäätäviin pohjekramppeihin. Pohjekrampit ovat ikävä asia missä tahansa, mutta vedessä ne saavat aivan uuden ulottuvuuden. Surffilaudan päällä kunnon pohjekramppi aiheuttaa pientä hengenvaaraa, sukeltaessa happipullosta hörähtää vahingossa aimo lisäannos happea ja uidessa se alkaa söpösti varpaista ja noin 15m varoituksella siirtyy siis leppoisasti hukuttavaan pohjekramppiin. Onneksi oli rennompi väliviikko, muuten tilanne olisi ollut vielä pahempi.
Tästä eteenpäin jatketaan siis tällä: neljä viikkoa kovempaa treeniä ja se viides viikko sitten hieman pehmeämmin. Rauhallisempia lenkkejä, enemmän lepopäiviä ja rennompi ote koko juttuun. Vammoilta tässä on myös tarkoitus välttyä, mutta täytyy tunnustaa: treenaus on nyt niin monipuolista, ettei perinteistä maratonvammaa kovin herkästi edes saa kehitettyä. Jalat saavat palautua juoksuista ja pyöräilystä vaikka uidessa ja yläkroppa pääsee vähän helpommalla jalkojen ollessa kovilla. Luksusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti