Tossuremontti

Kevät on mennyt juoksun osalta enemmän ja vähemmän läskiksi. Pitkiä lenkkejä ei ole kertynyt, (juoksu)jalat ovat olleet lepovuorossa lähes jatkuvasti ja homma on toiminut kuin juna Rantaradalla. Ei hyvä ja nyt homma pitää korjata, kun vielä on edes hieman aikaa. Pahimmillaan siis lenkki jäi kesken 2,5km jälkeen ja kun totesin kävelynkin olevan tarpeettoman kivuliasta, tulin taksilla kotiin. Ei kuulosta ihan terveen urheilijan ratkaisulta.

Kun hommaa piti lähteä rajaamaan, niin kaksi ensimmäistä palikkaa juontaa juoksu/treenitekniikkaan ja toisena sitten tietysti se, mitä pistää jalkaansa, kun lähtee lenkille. Näitä vaivoja ei siis ilmennyt syksyllä, eikä edes liukkaimpia päiviä lukuunottamatta talvella, mutta kevät, lämpö ja uudet tossut nyt sitten johtivat tähän. Toki varmaan myös se, että liukkaan ja pimeän talven jälkeen into lenkeille oli kova. Mutta silti tehot ja matkat jäivät reilusti syksystä, eli jokin meni pieleen.

Juoksulenkkien tekniikasta oli YLE:llä fiksu uutinen, suomalaiset juoksevat liian kovaa. Tavallaan ymmärrän tuon tekstin, teen kaiken niin kuin tuossa kielletään. Mutta tein näin jo syksyllä, miksi jalkani sattuvat sitten nyt näin paljon? No, pistän silti lenkkikierrokset remonttiin ja rupean hieman lukemaan aiheesta ja etsimään vaihtelua lenkkeihin. Ja taas kerran, annan sykemittarin määrätä vauhdin, vaikkei tuo ole koskaan onnistunut aiemminkaan. Nyt aion oikeasti yrittää.

Toisena lääkkeenä siis pistin popot vaihtoon. Adidas sai kenkää ja pienen testikierroksen jälkeen jalkaan asettui lähes Tuhkimon hengessä Asicsin Gel Trainer DS 16 -malli, joka sujahti jalkaan todella luonnollisesti ja alustavien juoksutestien perusteella ainakin tuntuu sopivan myös juoksuun. Askel on pehmennetty mahtavasti ja kun jalka on ihan oikeasti mukavasti kengässä, niin ainakaan vielä jalkavaivoja ei ole ilmennyt ja ylipäätään juokseminen on tuntunut sopivalta. Siis kuten sen tavallaan pitääkin.

Tosin nyt on liian aikaista vielä huudella, mutta ilman Footbalancen muotoiltuja pohjallisiakin, tuo kenkä tuntuu todella paljon miellyttävämmältä kuin aikaisempi Adidas-parini. Sääli, edelliset (blogin otsikon kuvassa) Adidakset palvelivat hamaan loppuun asti mainiosti, mutta nyt annoin tuolle merkille kenkää. Jalkojen ohella menivät hermot.

Näillä eväillä pitäisi nyt viimeistellä lenkkikausi. 2.7. pitää juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton  ja luonnollisesti ihan ***vetin kovaa, koska menin tyhmänä lyömään asiasta vetoa. Mutta tuon jälkeen jalat saavat rauhassa palautua tovin, uinti ja fillarointi saavat paikata ja toivottavasti 16.7. ollaan kisaiskussa myös juoksun osalta. Nyt en uskaltaisi moista väittää.

Pakotie lukittu

Kuva: www.finntriathlon.fi

Noniin, nyt tämäkin päivä koitti. Kaveri hoiti koko remmin ilmoittautumiset ja nyt taitaa olla jossain määrin väärin peräytyä mistään. Ei se toki viime elokuussakaan mikään vaihtoehto ollut, mutta nyt se on ihan konkretisoitunut tietokoneen näytölle.

Pikkuseikkana nimeni löytyy myös Paavo Nurmen puolimaratonijuoksijoiden listasta, mutta tämä oli nyt se vakavin osuus. Ei kai tässä muuta voi kuin ampaista lenkille.

Toukokuun saldo

Toukokuussa homma lähti jo lähes toimimaan. Eka viikko meni toki yskiessä, mutta toukokuun loppupuolen pitkät treenit ja varsinkin yhdistelmätreenit (pyöräily+juoksu) sujuivat jo lähes miellyttävästi. Jalat tuottivat pientä päänvaivaa, mutta nyt olen hieman tutkinut, mistä tuo johtuu. Juoksutreenit ja kengät vaihtoon, sillä pitäisi tulla tuloksia.

Huhtikuuhun verrattuna tämä oli tosin silkkaa juhlaa, mutta vielä voisi skarpata. Tosin kesäkuun loppua kohden sietänee hieman pehmentääkin. Parit kovat treenit tullaan silti vetämään, katsotaan, mihin kaikkeen sitä nyt pystyykään. Mutta jo nyt toukokuu oli täynnä kivoja kohokohtia:

• Fillarissa on kisakumit alla, tästä hyvästä pyöräily oli suosituin laji kertamäärissä mitattuna ja mittariinkin tuli 354km treenikilsoja. Työmatkapyöräilystä palttiarallaa 100km lisää.
• Pisin fillarilenkki ikinä: 113km Turun saariston pikkurengastietä pitkin. En ollut tuotakaan reittiä sitten polkenut aiemmin, mutta voin suositella lämpimästi myös hitaammin suoritettuna.
• Kisamatka uinnissa kellotettiin aikaan 34:30. En voi kuin olla tyytyväinen tuohon vauhtiin ja meno oli lisäksi vielä varsin rentoa.
• Kaiken kaikkiaan treeniliikuin toukokuussa uiden, juosten ja pyöräillen noin 415km.

Kelien parantuessa treenauskin on koko ajan miellyttävämpää. Ihan oikeasti, kuka ääliö meni keksimään talven?

Juoksuvaivoja

Melkein ehdin jo innostua kevään mahdollistamista treenimäärien lisäyksistä, mutta eiköhän siihenkin saatu jokin ongelma.

Ensimmäistä kertaa ikinä jalat lopettivat täysin toimimasta viime viikolla. Pohjekrampista ei ollut yllättäen kyse, vaan kummatkin jalat nilkasta puoleenväliin säärtä vain alkoivat särkeä niin paljon, että juoksulenkki loppui 2,5km kohdalla ja kun totesin jo kävelynkin mahdottomaksi, piti ottaa taksi kotiin. Ei hyvä. Pidin viikon juoksutauon ja viime sunnuntain combolenkillä jalat kyllä toimivat, mutta olivat  vielä kovin kaukana hyvästä.

Lyhyen Googlailun jälkeen löysin pitkiä listoja eri näköisiä vaivoja, joista moni osuu kuvaukseltaan omiin jalkoihin. Ja tavallaan eivät osu sitten lainkaan. Penikat eivät ole tavallaan kipeät (sekin on joskus koettu), akillesjänne ei suoraan satu kuvausten mukaisesti ja kokonaisfiilis olikin ekalla kerralla kuin sääriluissa olisi nippu eri kokoisia murtumia, joiden lisäksi kaikki säären lihakset tuntuivat liian pieniltä niille tarjottuun tilaan. Toisella kerralla helpotti hieman, mutta jalkojen kireys oli taas aivan omaa luokkaansa. Kiitti.

Keho.netistä löytyi tällainen listaus, josta kaksi ensimmäistä lottokuponkia osuu eniten omiin ongelmiin. Parannuskeino on sinänsä helppo, jarru päälle ja palautumaan, joten tällä on kai mentävä hetken aikaa. ja levon aikana lisättävä venytyksiä. Uinti ja pyöräily säästävät jalkoja juoksun tärinärasitukselta ja pitävät minut kunnossa kuitenkin. Toivottavasti lyhyt lepo riittää, ei tässä koko kesää aikaa ole olla juoksematta. Jos ongelma jatkuu, niin menee sormi suuhun. Toivottavasti ei.

Pimp my Nishiki

Noniin, nyt aletaan lähestyä hyvää varustetasoa tuossa kisafillarissakin jo. Uinnille pojot siitä, että satsasin siihen viimeksi 12€ helmikuussa 2008, mutta jos uintiin voisi ostaa kahden tonnin laitteiston hyvillä perusteilla, niin eiköhän siihen mentäisi. Jari Parantaisen Raparipa-blogi on loistoesimerkki siitä, miten pitkälle voidaan keuliminen viedä välineurheilussa.

Päädyin siis Nishikin Cross Comp -pyörään ihan vain siitä käytännön syystä, että pyöräilykausi venyy sen avulla hieman. Leveämmät ja karkeammat rengasmahikset myös aikaistavat pyöräilykautta aika lailla, mutta nyt ei löydy luntakaan enää kovin monesta paikasta ja suurimmat soratkin on kerätty pois radoilta, joten asensin alle nyt 23mm leveät kuviottomat Schwalben Ultremo ZX -renkaat. Rengasmeteli tippui nollaan, rullaus tuntuu moninkertaistuneen ja onhan noi uudet kumit ihan törkeän makean näköisetkin. Kaikki pisteet tästä päivityksestä.

Täytyy myöntää; vaikka ensitutustuminen fillariin oli silkkaa rakkautta, on tuntuma vain kohentunut kohentumistaan. Nyt on jalassa luonnollisesti lukkokengät (lukkopolkimet kuuluivat pyörään), pullotelineitä on enemmän kuin renkaita, mittarissa puolen tuhatta kilometriä kahden viikon sairastelusta huolimatta ja nyt viimeisenä kukkasena nuo yli 30% kapeammat gummit tehdasrenkaisiin verrattuna. Joka tuunauksen jälkeen lenkkimatka on keventynyt, keskinopeus on kasvanut ja matkanautinto on parantunut. Nyt on vielä oikeat vaatteetkin kuosissa, niin satulassa istuminenkin on lähes miellyttävää. Tätä sen pitääkin olla, kärsimyksen kautta saadut urheilutulokset nyt vaan on tyhmiä. Kunto Kortilla -blogissa oli myös hyvä kirjoitus lajihifistelystä; miksi hitossa asiat pitäisi tehdä vaikeammin kuin on mahdollista?

Lisäpojot muuten pyörän huoltotoiminnalle. Renkaat pistin itse paikalleen ihan vain siksi, ettei tuo taito saa tulla yllätyksenä tien päällä tai kisan aikana, mutta perushuolto ja yksi yllätyshuolto on Nummen Pyörän kanssa sujunut paremmin kuin oppikirjoissa tai elokuvissa yhteensä. Ekan huollon (250km) varasin jo pyörää hakiessani, koska tällä innokkuudella viikko riitti tuohon lukemaan. Pyörä sisään iltapäivällä, seuraavana iltapäivänä takaisin. Ja kun etukeskiöön ilmestyi mystinen naksuntaongelma, onnistui hätähuolto yhtä nopeasti kauniisti pyytämällä. Vika ei ollut iso, mutta naksunta ei äänenä pyörään kuulu, niin tämäkin saatiin hoidettua niin täydellisesti kuin tällaisen asian olisi voinut hoitaa.  Tässä on kuitenkin (lähestulkoon) tosi kyseessä ja asia on liikkeessä tiedossa, joten asia järjestyi kuin taikaiskusta. En usko, että tästä voisi enää parantaa kuin hakemalla pyörän minun parveekkeeltani huoltoon, mutta se lienee hieman liikaa odotettu :)

Yllätyksenä siis ainakin minulle tuli, että fillarointi on näin kivaa. 90km matka ei vaikuta enää lainkaan niin pelottavalta kuin vielä talvella ja kun yhdistelmälenkitkin tuntuvat miellyttäviltä, niin tässähän alkaa homma olla näpissä. Yhtään yli 90km yhtäjaksoista pyörälenkkiä en ole vielä hoitanut,  keskinopeus on pyörinyt hieman tavoitteen (30km/h) alapuolella ja tuntuma on ollut hieman hakusessa, mutta olo alkaa olla lähes luottavainen. Hur-aa!

Ja jos ei muuten pidä pyöräilystä, niin uskoakseni se on paras syy ostaa aidot 90-luvun Mojave-aurinkolasit. Mistäköhän noita saisi vielä?

Energiatankkausta

Tämä(kin) on minulle uusi juttu urheiluun.  Tai siis tiesin asiasta, mutten ole sitä tietenkään ikinä joutunut kokeilemaan. Ilmeisesti vireys ja jaksaminen voi hieman kärsiä kuuden tunnin urheilurasituksessa, joten oli taas hieman syytä tonkia, miten urheilujuomien lisäksi voisi auttaa jaksamista energiageeleillä.

Varmuuden vuoksi kaikki energiageelit ovat valmistajiensa mukaan tietenkin "parhaita" ja vertailua ei yhden sivun takaa hoidetakaan. Lyhyen tarkastelun, laskeskelun ja arvailun perusteella peukkusääntönä pitänee pitää sitä, että energiageeleissä kofeiinista on tutkittua lisätehoa, mutta sen lisäksi pitää varmistaa riittävä hiilihydraattien saanti ja näissä nuo erot per kiisseli ovat jossain määrin huomioitavat. Energiajuomissa hiilareita on verrattain nihkeästi ja kun fillariin mahtuu vain 3l juotavia, pitänee tuota sektoria täydentää geeleillä.

Tässä linkissä todetaan, että noin 30g/h olisi minimiannos hiilareita kisan aikana ja 60g/h enempää ei vain imeydy. Eli turha keulia tuonkaan kanssa, koska pahanmakuinen kiisseli, joka ei imeydy, ei ehkä kuulu kisan aikana hyvien asioiden listalle. Lisäongelmana on sitten tuo oikean annoskoon löytäminen, koska annoskoot vaihtelevat liian pienistä yliammuttuihin annoksiin ja osa pakkauksista on kertakäyttöroskaa ilman sulkemismahdollisuutta. Kiitti, olisi tämänkin nyt voinut helpommaksi tehdä.

Maximille kuitenkin pojot tässä kisassa, suljettava annos ja äkkiä laskettuna puoli pussia 45min välein tarkoittaa hiilihydraateissa juuri piirun alle 60g/h täydennystä. Makuvertailua en löytänyt, mutta lyhyen kokemuksen (2 testiä) mukaan kaikki nuo maistuvat käytetyiltä sukilta lievällä hedelmävivahteella, joten taitaa olla aika sama, mitä roskaa naamaansa änkee. 

Jälleen kerran hyvänä tietopankkina toimi Olympiakomitean ravinto-opas ja suosittelen oikeasti tutkailemaan tuota sivustoa, jos meinaa tällaiseen treenailla. Tässä mainitut määrät pitänee minunkin tuplavarmistaa, mutta ainakin nyt tiedän enemmän kuin vielä eilen.

Lisäksi noita ällötahnoja pitäisi käyttää nyt jo lähes säännöllisesti. Urheilujuomat ja varsinkin nuo helvetinkiisselit ovat niin karvasta tavaraa, että tottumaton keho ei kisan koittaessa ota niitä välttämättä lainkaan vastaan ja kisa voi mennä pilalle pelkästään noiden avulla. Mahtavaa, mutta kun tässä noita pidempiä lenkkejä tulee kuitenkin testailtua, niin kai siinä kannattaa hieman noita geelejäkin tunkea naamaan ja ottaa niistä mainittu hyöty irti. Ylihappamat urheilujuomat suun huuhteluun vielä, niin hammaskiille kiittää. Kaikkeen sitä on suostuttava.

Yhdistelmälenkkien iloa

Moni (ainakin kaksi) varoitteli juuri tuosta yhdistelmälenkkien pirullisuudesta. Tosin minun mielestäni, olosuhteiden salliessa, se on jopa huomattavasti mieluisampaa kuin yksittäistreenit. Uintia on vielä hieman kömpelö sotkea tähän puuhaan, mutta kyllä sekin tulee mukaan kelien lämmetessä. Ja tästä taas pojot triathlontreenille, maratonjuoksijoille kaikki myötätunto lajivalinnan tylsyydestä :)

Jo lyhyt kokemus näistä antoi lupausta hyvästä elämästä ja siitä, että vaikka hieman jalkoja pitää asiaan totuttaa, niin pyörältä lenkille siirtyminen ei tunnu lainkaan pahalta tällä hetkellä. Viimeksi alkoivat pyöräilyssä reidet hieman piiputtaa 55km kohdalla ylämäkien kohdalla, mutta silti juoksuvauhtia olisi voinut lisätä kivastikin. Enemmän se oli kokonaisenergian puutetta ja siihenhän pitäisi auttaa kemikaalit, mutta ainakin kuntopuolelta leppoisa vauhti (28km/h pyörällä ja 10,5km/h juosten) meni vallan kivasti. Kemikaaleista, eli energiageeleistä kirjoittelen lisää myöhemmin.

Sujuvia vaihtoja lajien välillä nyt ei ole tullut vielä testailtua, mutta kun tuossa kisassa vauhti ei kaatune siihen, jos vaihdossa menee minuutti tai kaksi optimia pidempään, niin en jaksa jännittää asiaa. Tärkeämpää nyt lienee, että tulee edes kokeiltua, millaista on istua pyörän selässä märillä housuilla ja millaista on juosta täysin väärään liikkeeseen totutetuilla jaloilla. Hyvin se on toistaiseksi mennyt.

Näitä tullee tehtyä nyt jatkossa ainakin kerran tai pari viikossa, kun kerran kelit alkavat olla ihan oikeasti miellyttäviä ja vaikka aikaa on enää noin 9 viikkoa, niin pitkien lenkkien määrää on pakko lisätä vielä. Hyviä vinkkejä näihinkin saa antaa, loppuhetkien treeniohjelma on jossain määrin hakusessa, kuten viime kirjoituksessani sepitinkin.