Noniin, nyt aletaan lähestyä hyvää varustetasoa tuossa kisafillarissakin jo. Uinnille pojot siitä, että satsasin siihen viimeksi 12€ helmikuussa 2008, mutta jos uintiin voisi ostaa kahden tonnin laitteiston hyvillä perusteilla, niin eiköhän siihen mentäisi. Jari Parantaisen Raparipa-blogi on loistoesimerkki siitä, miten pitkälle voidaan keuliminen viedä välineurheilussa.
Päädyin siis Nishikin Cross Comp -pyörään ihan vain siitä käytännön syystä, että pyöräilykausi venyy sen avulla hieman. Leveämmät ja karkeammat rengasmahikset myös aikaistavat pyöräilykautta aika lailla, mutta nyt ei löydy luntakaan enää kovin monesta paikasta ja suurimmat soratkin on kerätty pois radoilta, joten asensin alle nyt 23mm leveät kuviottomat Schwalben Ultremo ZX -renkaat. Rengasmeteli tippui nollaan, rullaus tuntuu moninkertaistuneen ja onhan noi uudet kumit ihan törkeän makean näköisetkin. Kaikki pisteet tästä päivityksestä.
Täytyy myöntää; vaikka ensitutustuminen fillariin oli silkkaa rakkautta, on tuntuma vain kohentunut kohentumistaan. Nyt on jalassa luonnollisesti lukkokengät (lukkopolkimet kuuluivat pyörään), pullotelineitä on enemmän kuin renkaita, mittarissa puolen tuhatta kilometriä kahden viikon sairastelusta huolimatta ja nyt viimeisenä kukkasena nuo yli 30% kapeammat gummit tehdasrenkaisiin verrattuna. Joka tuunauksen jälkeen lenkkimatka on keventynyt, keskinopeus on kasvanut ja matkanautinto on parantunut. Nyt on vielä oikeat vaatteetkin kuosissa, niin satulassa istuminenkin on lähes miellyttävää. Tätä sen pitääkin olla, kärsimyksen kautta saadut urheilutulokset nyt vaan on tyhmiä. Kunto Kortilla -blogissa oli myös hyvä kirjoitus lajihifistelystä; miksi hitossa asiat pitäisi tehdä vaikeammin kuin on mahdollista?
Lisäpojot muuten pyörän huoltotoiminnalle. Renkaat pistin itse paikalleen ihan vain siksi, ettei tuo taito saa tulla yllätyksenä tien päällä tai kisan aikana, mutta perushuolto ja yksi yllätyshuolto on Nummen Pyörän kanssa sujunut paremmin kuin oppikirjoissa tai elokuvissa yhteensä. Ekan huollon (250km) varasin jo pyörää hakiessani, koska tällä innokkuudella viikko riitti tuohon lukemaan. Pyörä sisään iltapäivällä, seuraavana iltapäivänä takaisin. Ja kun etukeskiöön ilmestyi mystinen naksuntaongelma, onnistui hätähuolto yhtä nopeasti kauniisti pyytämällä. Vika ei ollut iso, mutta naksunta ei äänenä pyörään kuulu, niin tämäkin saatiin hoidettua niin täydellisesti kuin tällaisen asian olisi voinut hoitaa. Tässä on kuitenkin (lähestulkoon) tosi kyseessä ja asia on liikkeessä tiedossa, joten asia järjestyi kuin taikaiskusta. En usko, että tästä voisi enää parantaa kuin hakemalla pyörän minun parveekkeeltani huoltoon, mutta se lienee hieman liikaa odotettu :)
Yllätyksenä siis ainakin minulle tuli, että fillarointi on näin kivaa. 90km matka ei vaikuta enää lainkaan niin pelottavalta kuin vielä talvella ja kun yhdistelmälenkitkin tuntuvat miellyttäviltä, niin tässähän alkaa homma olla näpissä. Yhtään yli 90km yhtäjaksoista pyörälenkkiä en ole vielä hoitanut, keskinopeus on pyörinyt hieman tavoitteen (30km/h) alapuolella ja tuntuma on ollut hieman hakusessa, mutta olo alkaa olla lähes luottavainen. Hur-aa!
Ja jos ei muuten pidä pyöräilystä, niin uskoakseni se on paras syy ostaa aidot 90-luvun Mojave-aurinkolasit. Mistäköhän noita saisi vielä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti