Pulikointia

Uinti oli näistä kolmesta harrasteesta ainakin ensioletuksena se mieluisin suorite. Viihdyn vedessä loistavasti ja joskus muksuna opettelin jossain määrin tehokkaan vapaauintitekniikankin, mikä helpotti ainakin uintiin asennoitumista rajusti. Säännöllistä treeniä ei ole uinnissakaan oikein ikinä ollut, 2008 keväällä kävin lyhyen, kuuden viikon (kerran) hengenpelastuskurssin, jossa uinti oli pääosassa ja ehkä 2004 kävin pari kertaa viikossa altaassa. Siis kesän ajan, ja kesäkin taisi tosin tarkoittaa heinäkuuta.

Eli kuntopohjaa uintiin ei sen enempää ollut, sekin piti hakea tyhjästä muiden lajien kanssa. Lisäksi kuntopohjainen uinti Suomessa tarkoittaa loputonta määrää pohjakaakelien tuijotusta, kun mereen tai järveen nyt ei täysijärkinen mene kuin kesä-elokuussa. Turussa kaiken lisäksi ainoa tarjolla oleva 50m allas on remontissa seuraavat 13kk. Eli 25m pätkissä pitäisi uida 2-3km kerrallaan ja toivoa, ettei matkalla sekoa täysin. Yhtä houkuttelevaa kuin kahden tunnin kuntopyörärykäisyt.

Uintitreeneistä sai, jälleen kerran, vinkkiä Triathlon-lehden artikkelista. Se nyt oli selvää, että paljon pitää uida, mutta kaikki vähänkään mielenkiintoisemmat treenit ovat tervetulleita vinkkejä. Nyt on pari kertaa käyty rykäisemässä tuo artikkelissa mainittu pyramiditreeni, eli 100m, 200m, 300m, 400m, 500m, 400m, 300, 200m, 100m vedot noin 15-30sek tauoilla. Lämmittelynä päälle noin 400m ja loppujäähdyttelynä rauhallista uintia tai juoksua, niin tuolla, noin 3km lenkillä, pärjännee peruskunnon kasvatuksessa. Vauhti on vaihdellut noin 20-25min / kilometri, joten ajallisesti tuo osuus ei tuottane kesälläkään ongelmia. Tavoitteena on 35min pulahdus, joten eiköhän siihen tällä menolla vielä päästä.

Uintivetojen lisävitsauksena on hillitön taipumus pohjekramppeihin. Ojennettu nilkka näemmä lisää pohkeen kramppaamistodennäköisyyttä ihan uuteen ulottuvuuteen ja rauhallisellakin vauhdilla pelkkä liian kova potku päätyseinästä johtaa minulla pohjekramppiin. Sinänsä hyvä, itsesuojeluvaisto ohjaa tässä tapauksessa käyttämään vähemmän jalkoja ja enemmän käsiä, mutta ei tuota nyt ihan oikeaksi hyödyksi voi kutsua.

1,9km rykäisyyn meni siis tasan 39min 16.11. testatessa. Vauhti ja veto oli rentoa menemistä, ei ilkeitä kramppeja, eikä missään vaiheessa homma lipsahtanut puuskuttamiseksi. Tavoitteena altaassa tuolle matkalle olisi oltava varmaan noin 30min, jotta tuo 35min avovedessä olisi hoidettavissa. Koko talvi aikaa treenailla, joten eiköhän tuokin tuosta parane. Maksimi- ja optimivauhtia on vain hieman hankala vielä arvioida. Sykemittarini ei vedessä toimi, eikä täysillä voi repiä ihan vain sen takia, että uinnin jälkeenkin pitäisi pystyä liikkumaan vielä tovi. Tuolla vauhdilla olo on rento, tosin huimaus vedestä noustessa on joka kerta yhtä tuttu.

Tekniikkakurssi helpottaisi ehkä hiomaan särmiä uinnista, mutta sille ei tunnu nyt olevan akuuttia tarvetta. Viihdytän toistaiseksi itseäni Videojugin uintivideoilla, joissa tekniikan tärkeimmät osaset on kerrattu ja yritän omatoimisesti sitten oppia ne väärin altaassa. Ei haittaisi yhtään päästä luonnonvesille treenailemaan, mutta näillä on mentävä. Lottovoitto jne.