Ensimmäisenä itsellekin tuli mieleen se, miten tuollaiseen urakkaan järjestää treenauksen. Treenaus ilmeisesti vie aikaa ja aikaa pitäisi varata jopa säännöllisesti, jotta todennäköisyys kuolemasta ennen maaliviivaa jää edes hieman pienemmäksi.
Viime vuonna (elokuu 2009-2010) toteutin myös eräänlaisen projektin, joka vei yhtälailla aikaa ja vielä päivittäin. Piti ottaa vuoden aikana 365 valokuvaa ja pimeydestä, liian tutuista maisemista yms. johtuen päivän kuvaan meni helpostikin tunti aikaa, kun se piti etsiä, keksiä ja muokata kondikseen. Toki joskus riitti, että otti kuvan minuutissa ja hoiti sen kuntoon myöhemmin, mutta yhtälailla tuloksena oli varmasti yli 365 tuntia hukutettua aikaa, kunhan organisoi työnsä niin, että pääsi ottamaan aina vähintään sen yhden kuvan.
Ilman urheilua menisi ainakin minun osaltani työputki äkkiä sairausloman puolelle. Edellä mainittu ylinotkea selkä ei yksinkertaisesti kestä konttorielämää ilman pientä liikuntaa, joten joka tapauksessa sitä liikuntaa on pitänyt jossain määrin raivata kalenteriin. Yrittäjänä kalenterin muokkaus on pitkälti itsestä kiinni ja tässä tapauksessa homma onkin järjestynyt todella näpsäkästi: virka-aikana paiskitaan hommia normaalisti, mutta toimiston saa pistää kiinni, tai ainakin tauolle, tarvittaessa hieman aikaisemmin. Illalla saa paperihommat hoidettua joka tapauksessa, joten uimahalliin kannattaa tunkea silloin, kun sinne mahtuu ja ehtii, eikä silloin, kun viimeisetkin paperit ja sähköpostit ovat matkalla. En ole varma, mutta olen melkoisen varma, että klo 18 lähetetty sähköposti saa yhtä monta lukijaa kuin klo 20:30 lähetetty viesti.
Tietenkin voisi treenata myös aamuisin, mutta ainakin minulle aamutreenaus ja sen tuoma virkeys eivät todellakaan kävele yhtä matkaa. Päinvastoin, virkeyttä päivään tuo 1h pidemmät yöunet kuin väkinäinen puuskutus säkkipimeässä pakkasessa. Pari kertaa olen yrittänyt tuota aamuvuorotreenausta, mutta mitään siitä ei ole ikinä tullut; kroppa ei käynnisty ja pulssi ei kohoa edes yrittämällä. Parempi jättää tuo siis muille.
Kunto kortilla -blogista löytyy aiheesta erinomainen kirjoitus. Pointtina lähinnä se, että voiko ylipainosta ja liian vähästä treenaamisesta syyttää liiallista kiirettä? Pitäisikö ehkä työt edes yrittää organisoida niin, että päivästä irtoaa edes vartti liikuntaa varten? Itse en telkkaria oikeastaan katso, joten sen puolesta iltaisin on helpompi järkätä itselleen se pieni liikuntahetki. Futistreenit ovat pitkälti ohi, kun lääkäri uhkasi seuraavan vamman kohdatessa jo puukolla ja valokuvaus on jäänyt ansaitusti hieman pienemmälle liekille viime aikoina.
Eli aikaa on, kunhan sen vain järjestää itselleen. Aina se ei tietenkään tasaisesti onnistu, mutta jos nukkumiseen ja työntekoon menee päivässä yli 20h, niin jotain lienee syytä korjata. Toki vapaa-aikansa kukin käyttää, miten tykkää. Minä tuhlaan sen tänä vuonna urheiluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti