Pyöräilyrytmiä

Pyöräilijöille tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Itse en ollut kuullutkaan koko asiasta vielä viime syksynä, mutta se tuli vastaan siellä ja täällä ja kun kerran kirjoitin juoksu- ja uintitekniikasta omat juttunsa, niin pyöräily yhtä lailla vaatii saman huomion.

Homman ideana on siis kadenssi, eli miten nopeasti polkimia poljetaan. Sama idea siis kuin juoksussa oikealla askelrytmillä (kirjoitus tammikuulta) ja uinnin rytmityksestä (kirjoitus tammikuulta) Kaiken ideana on löytää itselle sopivin kadenssi, jolloin jalat pääsevät pienimmällä rasituksella pitkäaikaisessa suorituksessa, rasitus on tasaista ja pyörä liikkuu eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti.  Polkupyöräily.netistä löytyy asiaa hyvinkin selvittävä teksti ja tämän lätinän sijaan kannattaakin lukaista se. Tiivistetään tähän kuitenkin nyt tärkeimmät ja muistakin lähteistä kootut viisaudet.

Liian hidas kadenssi viittaa liian suureen vaihteeseen, jolloin reidet joutuvat liian koville lihasvoiman suhteen ja eteneminen on tehotonta. Liian nopea kadenssi viittaa liian pieneen vaihteeseen, mikä ei ole yhtä haitallista kuin ylisuurella vaihteella sutiminen, mutta yhtä tehotonta matkan etenemisen kannalta. Kun pyöräily kuitenkin syö yli 50 % koko puolitriathlonin suorituksesta, sietää tuokin asia hoitaa kuntoon.

Fillarifoorumin keskusteluista selvisi ainakin, että tottumattomalla pyöräilijällä korkea kadenssi (noin 100 tai yli) nostaa tarpeettoman tehokkaasti myös pulssia ja yli satasen kadenssi vaatii tosiaan julmettua treeniä ja kun pidän kilpapyöräilyä (Tour de France -tasolla) ainakin ihan silkkana lääketiedekilpailuna, niin ehkä tuota ei siedä edes tavoitella. Optimaalinen kadenssi määräytyy yksilöllisesti, mutta noin 90 on keskivertoratkaisuna oiva luku. Tämä säästää lihaksia ja niveliä, tuo pyörälle liikettä energiatehokkaasti ja tekee koko suorituksesta nautittavamman.

Manuaalisestikin tuon voi mitata, mutta laiskana ja rytmitajuttomana pääsen helpommalla, kun hain Nummen Pyörästä kiltisti mittarin, johon saa kytkettyä myös kadenssianturin. Näin saan keskittyä kehittämään tuota puolta ja totuttamaan jalkojanikin oikeaan rytmiin. Anturi on nyt paikallaan ja onneksi lukaisin tuosta kadenssiasiasta jo talvella ja pienensin tietoisesti vaihteita, koska juuri noissa luvuissa pyörittiin jo valmiiksi. Hieman piti tiivistää rytmiä ajoittain, mutta keskikadenssi lenkillä oli 82rpm ja tasaisilla pätkillä huideltiin juuri noin 90rpm:n ympärillä. Eli jotain on sentään tehty oikein.

Vaikka juoksun ja uinnin rytmityksestä kirjoittelinkin aiemmin, en ole luonnollisesti tehnyt asioille mitään. Fillarointi sentään on nyt jotenkin kuosissa, joten jos hieman laskutavassa joustetaan, niin yli puolet on hoidossa. Great success.

Nesteytyksestä

Aina yhtä janoisena pitänee tämäkin puoli tarkistaa kuntoon ennen kesää. Pitkäkestoinen suoritus ainakin lämpimällä luonnollisesti kuivattaa kehoa aika lailla, mutta näin pitkässä suorituksessa pelkän veden hörppiminen ei ilmeisesti ole kuin haitaksi. Suoloja poistuu hien mukana aika vauhdilla ja niitä sitten pitäisi paikkailla. Olympiakomitean ravinto-oppaassa kerrotaan paljon nesteytyksestäkin, enkä jaksa sitä kaikkea tähän tiivistää, joten klikklik tästä. Tiivistettynä kuitenkin se pointti, että noin litra tunnissa pitäisi juoda nestettä kisan aikana, eli ihan pienistä määristä ei puhuta. Kirjoitetaan kisaravinnosta vielä erikseen sitten joskus.

Ja kuten lähes kaikessa muussakin tähän projektiin liittyvässä, olen täysin hakusessa tämänkin aiheen osalta. Kaupallinen oikotie on helppo ratkaisu, eli tyydyn toistaiseksi siihen, mitä mainoksissa sanotaan. Onneksi urheilujuomia on tarjolla verrattain vähän, joten vertailu on sinänsä helppoa. Tai olisi, ellei Gatorade jylläisi kaikkialla lähes täydellisellä monopolilla.

Mutta pieni tutkailu aiheeseen antaa Gatoradelle jopa perusteita. Ylivoimaisesti käytetyin juoma ammattilaisurheilussa, 40 vuoden ikäinen tuote ja kohtuullinen hinta kuivajauheelle toimivat näin konseptin tasolla ainakin. Toki voi olla, että tässä viedään pässiä ja kovaa, mutta en nyt löytänyt kovin vahvoja vasta-argumenttejakaan tuota pahaa korporaatiotuotetta vastaan. Lidlin urheilujuoman koostumus on toki lähes identtinen ja hinta noin 60% pienempi pulloa kohden, mutta koska Gatoradea sai myös jauheena, se vei voiton. Ei jaksa kantaa loputtomia juomapulloja kaupasta kotiin.

Lisävaihtoehtona voi toki tehdä omia sekoituksiaan, tässä linkissä on yhden henkilön ratkaisu asiaan. Ja ei sovi toki unohtaa kotimaista Hart Sport -klassikkoa, jota en ehtinyt tätä varten tutkimaan tarkemmin. Muistikuva vain tuosta juomasta on sen jossain määrin hirvittävä maku. Pitänee testata ja kerrata.

Jos jollain on asiasta kokemuksia, tietoa tai ensiluokkaisia arvauksia, niin niitä saa kertoa ja se on äärimmäisen toivottavaa. Tarkoitus ei ole kaataa hommaa väärään nesteytykseen, vaan jos on pakko lopettaa kisa kesken, niin se pitää tehdä näyttävästi.