Ajan järjestämisestä, vol 2.

Vieläkin saan jatkuvasti kyselyitä ja ihmettelyjä siitä, miten olen onnistunut hoitamaan aikaa tälle projektille. Syksyllä jo kirjoitin ajan järjestämisestä treenaukseen ja nyt tästäkin puuhasta on tullut aika lailla rutiinia, ainakin kalenteria katsoessa.

Organisointia on helpottanut suhteellisen säännöllinen treenausohjelma, jossa tietyt asiat pysyvät tiettyjen päivien taakkana. Treeni on kiristynyt syksystä selvästi, eli lenkit ovat nopeampia tai pidempiä ja ylipäätään treenauksen järjestäminen ei tunnu kovinkaan haasteelliselta. Sohvalta nousu on toki joskus pienen kiven takana ja vaikka tässä on nyt ollut pieniä ongelmia esim. jalkojen kanssa, niin silti treenipäiväkirja näyttää suhteellisen tasapaksulta. Tämä lie ollutkin pointti, kun peruskuntoa on pitänyt rakentaa verrattain tyhjältä pohjalta ja nyt voi jo ihan vakavissaan väittää, että asiat ovat parantuneet tuolta kantilta.

Aina ei tietenkään pääse lenkille tai salille, jos meinaa jonkin tasoista sosiaalistakin elämää harjoittaa, mutta ei tämä nyt mikään Amerikan temppu voi kenellekään olla. Maanantaina laskin, että 8,7 km juoksulenkki, siihen pukeutuminen, suihku ja venyttely veivät yhteensä aikaa noin tunnin ja vartin. Joka päivä ei voi irrottaa tai jaksaa tuotakaan määrää, mutta väitän syvästi, että suurimmat treenaamisen aikataulujärjestelyt riippuvat omasta organisointikyvystä. Toki minä pääsen lapsettomana helpolla siltä osin, mutta tuntuvat nuo perheenisätkin itseään triathloneille repivän. Triathlontreenille siitä myös lisäplussaa, ettei sitä varten tarvitse siirtyä mihinkään muiden kuin uinnin osalta. Ja keväällä sekin loppuu, 200m päässä kotiovelta on 50m ulkoallas, joten juoksu- ja/tai fillarilenkkien yhdistely uintiin tulee entistä helpommaksi.

Treenauksen bonarina voidaan pitää suhteellisen helppoa tapaa ottaa ajatukset pois päivän muista jutuista. Viime vuonna tein paljon ällöttävän pitkiä päiviä duunia ja aivojen nollaus työpäivän jälkeen ei nyt vaan onnistunut toivotusti kovinkaan usein. Nyt on opittu tuostakin ja aivojen vieminen lenkille musiikilla tai ilman, on erinomaisen tehokas keino pitää pieni ajattelutauko mistä tahansa.

Kaiken kaikkiaan tällä projektilla on ollut vain oikeastaan hyviä puolia. Uni on tasalaatuisempaa, kroppa ja etenkin selkä ei ole ehkä koskaan ollut näin hyvässä kunnossa ja lisäjuttuina myös ravinnon laatuun on tullut kiinnitettyä entistä enemmän huomiota. Toki kroppa on hieman kovilla ainakin talven treenien kanssa, mutta kokonaiskuvassa homma on todella ronskisti plussan puolella. Suosittelen lämpimästi jopa niille, jotka väittävät, etteivät ehdi.