Treenin säännöllisyys

Minulle tämä osio piti ainakin opetella ihan alusta lähtien. Ikinä en ole treenannut mitään varten säännöllisesti, enkä varsinkaan tavoitteellisesti. Ilmeisesti toisto on näissä asioissa kuitenkin se ainoa ratkaisu edes puolittaiseen onnistumiseen ja nyt on kahden kuukauden jälkeen saatu kroppakin tottumaan ajatukseen.

Pienenä ongelmana oli myös se, ettei minulla ollut pienintä haisuakaan siitä, miten treeniohjelma pitää rakentaa. Kunto ja aika rajoittavat treenimääriä, mutta kerran viikossa ei varmasti riitä mihinkään. M&M Kuntotalon jäsenenä palveluihin kuuluu onneksi kunto-ohjelmien suunnittelu ja vaikkei tämä nyt suoraan saliurheilua olekaan, niin neuvonta antoi huomattavasti kirkkaamman kuvan siitä, miten tätä legotaloa pitääkään alkaa rakentaa. Lisävinkkejä on kaivettu myös Triathlon-lehden sivuilta, esim. tämä artikkeli oli varsin silmiä avaava. Etenkin, jos lukee sen, miten oikeat triathlonistit treenaavat. Sairasta puuhaa.

Eli tällä viikko-ohjelmalla mennään toistaiseksi:

• 60 min vauhdikkaampi lenkki (pyöräilyä tai juoksua).
• Uinti. Matkaa pitää saada alle, joten tuo vaihtelee sitten 1,5km-3km pulikointeina.
• kevyt lenkki (30-60min) + kuntosali, kevyttä kuntopiiriä, että selkä pysyy terveenä.
• pari lepopäivää
• pidempi juoksulenkki, 90-120min
• lepopäivä

Yhteensä tuosta tulee noin 4-7 tuntia, riippuu hieman jaksamisista ja siitä, millaisia päähänpistoja treeniin tulee.

Toistaiseksi tämä paletti on toiminut loistavasti. Liikaa rasitusta ei vielä ole, lepoa piisaa ja oikein organisoituina kaikkeen löytyy riittävästi aikaa. Turulle pientä miinusta talviuintimahdollisuuksista, eli yhtään 50m allasta ei juuri nyt löydy ja pienemmät uimahallit tuppaavat olemaan hieman ahtaita. Talven tullessa en tiedä, miten tuo kokonaiskuvio tulee jatkumaan, mutta toistaiseksi mennään tällä.

Teknologian takia

Hyvänä tekosyynä urheilulle voitaneen pitää myös teknologiaa. Vaikka en alalta mitään oikeastaan osaakaan, niin täytyy myöntää, että pieni teknofriikki minunkin sisälläni innostuu kaikesta jännästä. Etenkin, jos se liittyy siihen, mitä itse teen. Ja rehellisesti sanoen, on se nyt helpottanut kaikkea. Ja toimii näppäränä motivaattorina, kun rehdisti voi kännykästä ja tietokoneen näytöltä todeta laiskotelleensa ilman oman mielipiteen surkeaa puolueellisuutta.

Ensimmäisenä kuvioon änki Heiaheia-palvelu. Nerokas, mutta kovin simppeli paketti treenipäiväkirjan pitämiselle. Ensimmäinen kirjaus tuli jo kesäkuussa, kun kävin sen kerran kesässä salilla ja noin 4km lenkillä. 4km lenkki ilman mitään syytä tuntuu tyhmemmältä kuin 15km lenkki 9kk päässä siintävää triathlonia varten, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Elokuun lopussa tuo Heiaheia-tilini siis oikeasti aktivoitui, nyt sieltä näkee yhdellä silmäyksellä viikottaiset treenimäärät, kokonaistreenimäärät lajeittain, saa seurattua viikon treenitavoitetta (kertaa tai tuntia) jne. Vielä tuotakin palvelua saisi kehittää, esim. kuukausikohtaiset vertailut eivät löydy kovin helposti. Tai ollenkaan.

Toisena kuvioihin tuli se uusi lempilapsi, Nokian Sports Tracker. GPS:llä viritettyihin nokialaisiin saa ilmaissoftana myös Sports Trackerin, joka siis mittaa kuljetun matkan, nopeuden, keskivauhdit, askeleet ja lisätoimintona myös pulssin. Tätä varten pitäisi tosin olla tietty Polarin sykevyö, joka maksaa Sports Trackerin kaupassa noin 70€. Kauppaan jäi, kun mukana ei tule edes kelloa. Näppäräähän tuo olisi, mutta yksi ainoa yhteensopiva vyö ei nyt palvele ketään.

Nettiportaalissa kaikki treenit löytyvät lajeittain, aikajärjestyksessä ja hienoissa väreissä löytyvissä käppyröissä. Pientä heittoa tarkkuudessa tosin on, matka heittää alle 5%, mutta heitto on niin pientä, ettei se häiritse. Kunhan on käppyröitä ja näkee hieman, miten kukin pyörälenkki meni suhteessa edellisiin pyörälenkkeihin. Samalla tallentuvat myös reitit kartalle, eli myös muilta käyttäjiltä saa käydä varastamassa vihjeitä, jos reittivalinnoissa tulee mielikuvituksen osalta ongelmia. Turun ympäristön pyöräteille pisteet, niin moneen suuntaan pääsee niin vaivattomasti.

Ranteesta löytyy myös noin kahdeksan vuotta vanha, Soneran joulukampanjana saatu sykemittari. Miinuksina ominaisuuksien puute, eli maksimi- tai keskipulssia ei saa talteen. Plussana se, että näkee edes sen, miten kovaa juostessa oikeasti mennään. Tapana kun on juosta liian kovaa, kunnes matka loppuu surulliseen läähätykseen. Nyt jo ollaan oikeilla jäljillä tuon korjaamisessa.

Eli lopputulemana ei tässäkään ole hieman parantunut kunto, vaan siitä todisteena löytyvät käppyrät. Hurraa teknologialle!

Vammojen paikkailua

Ne, jotka minut tuntevat, ovat ehkä huomanneet kevyen loukkaantumisherkkyyteni urheilussa. Nilkat on paketoitu useampaan otteeseen jalkapallossa ja harvemmin tarjolla olevassa surffauksessa on tullut köniin niin paljon ja pahasti, että on pieni ihme, että tätä edes kirjoitetaan.

Triathlonille uskalsin, koska suoraan juostessa, pyöräillessä ja uidessa loukkaantumisriski on ainakin teoriassa pienempi. Lihashuolto yms. toki pitänee hoitaa entistä tunnollisemmin, mutta nivelsiteiden katkominen tai jatkuvat iskut päähän lienevät hieman epätodennäköisempiä. Lienevät, en tiedä vielä varmasti.

Reilun viikon treenin jälkeen tuli taas oppituntia tästäkin. Kroppa ei vissiin tykännyt liian innokkaasta lähdöstä ja 2km uintikeikka johti kahden viikon täydelliseen liikuntakieltoon. Selkä meni lukkoon, tämän johdosta niska ja kädet lopettivat toimintansa ja kaiken kruunasi vasemman jalan lonkankoukistaja, joka tuntui ajoittain siltä kuin se olisi irronnut. Tai katkennut. En tiedä miltä kumpikaan noista tuntuu, mutta todennäköisesti puhutaan kivuliaasta kokemuksesta.

Eli muistiin itselle: 30-vuotias luuranko ei totu uuteen liikuntaan viikossa ja se menee ilmeisesti ihan protestiluontoisesti rikki. Pitänee yrittää mielessä treenimääriä tarkastellessa, tuollaiset yllätykset ovat hauskoja enintään kerran.

Projekti käyntiin

Jostain tämäkin on aloitettava. Ja varmuuden vuoksi ensimmäinen kirjoitus on julkinen noin kaksi kuukautta ensimmäisen treenin jälkeen. No, tämä reaaliaikaistuu ajan mittaan, mutta tiivistetään alku pariin tekstiin.

Tavoitteena siis Joroisten SM-puolitriathlon heinäkuussa 2011. SM-tasolle en ole tunkemassa, mutta kuntosarjassa tavoitteena on se paras kolmannes. Tai edes puolikas. Ensimmäinen tavoite oli 6h ja maaliin, viime vuoden tuloksista päätellen tuotakin piti hieman kiristää ja nyt tavoite huitelee siinä noin 5,5h tunnin tietämillä.

Syksyn, talven ja kevään ohjelmassa siis reilusti juoksua, uintia ja vielä reilummin pyöräilyä. Pyöräily, tai siis pitkän matkan pyöräily, on näistä vierainta. Mitään lajia en ole kilpatasolla harrastanut ikinä, mutta uintia ja juoksua on sentään kokeiltu joskus. 1,9 kilometriä vedessä ei ainakaan alun perusteella vaikuta edes pahalta. Sen jälkeen tuleva 90km pyöräily taas tuntuu ennakkoon todella vastenmieliseltä ajatukselta. Välineitä ei vielä ole, kuntoa ei vielä ole ja ajallisesti kolmen tunnin tavoiteaika on sama kuin ajaisi autolla Tampereelle ja puoleenväliin saakka takaisin. Yök.

Tästä sitten runnomaan. Teksteinä tulee pyörimään kaikkea treenaamiselle kiroilusta, teknologian hyödyntämisestä ja vammoille nauramisesta. Hieroja tulee olemaan tänä vuonna hyvin työllistetty, se on ainakin varmaa.