Uuteen vauhtiin

Noniin, treenikausi 2010 on päätöksessään. Tai oikeastaan se päättyi jo 9.12.  tuohon aiemmin mainitsemaani "yskään", joka nyt sitten osoittautui hieman vahvemmaksi keuhkoputkentulehdukseksi. Ei mitään hätää enää, kunhan en nyt ihan ihan täysillä aloita ja kunhan en treenaa pakkasessa. Etenkin jälkimmäinen on todella surkea vitsi realiteetit huomioon ottaen, mutta satsataan sitten vaikka uintiin ja kävellään/ hölkätään juoksumatolla. Jipii.

Joulukuun piti olla kovin treenikuukausi tähän asti. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä, joulukuussa treenattiin Heiaheian mukaan 9 kertaa ja 9 tuntia loppukuukausi yskittiin sisätiloissa. Opittiinpahan taas jotain talvitreenaamisesta ja siitä, miksi köyhät fijiläiset ovat niin onnellisia.

Tammikuu menee todennäköisesti siis uuden vauhdin kehittämisessä ja se seuraava kova kuukausi saa sitten luvan olla helmikuu. Lisäksi vitamiinisaanti pitänee tuplavarmistaa, ettei tämä vitsaus toistu ja ihan oikeasti hillitä itseäni liian kovalta startilta. Keuhkotulokset olivat siis ok, mutta jumitus on vielä melkoinen. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka loka- ja marraskuussa tuli treenattua totuttua selvästi kovemmin ja enemmän, voitti tuo treeniputki lyhyenkin sairastelun ja sohvalla makoilun 10-0.

Hyvää Uutta Vuotta siis kaikille, jatketaan ensi vuoden puolella uusilla pelinappuloilla.

Pakkotaukoa

Suomen talvi on kaunis ja eksoottinen jne. mutta ei siitä urheiluun mitään oikeaa hyötyä ole. Hiihto toki saatiin mukaan treeniin ja monipuolisuudessaan se on kyllä kunnon kasvatuksen kannalta hyvissä asemissa. Silti, uinti, juoksu ja pyöräily varmasti täyttäisivät kaikki kriteerit kuntopuolelta, joten kyllä tässä pärjäisi, vaikka lämpöä olisikin 20-40°C enemmän kuin nyt.

Eikä tähän mennyt edes kovin kauan: kylmässä urheileminen otti pienen veronsa jo nyt ja nyt kurkussa elää yskä, joka ei näemmä taltu edes levolla. Sairastelu ei oikeasti ole minulla kovin yleistä, mutta olihan se nyt suhteellisen selvä, että kun juoksee, hiihtää ja läähättää pakkasessa, on vastustuskyky kovilla. Ei riittänyt kyvyt tällä kertaa, mutta toivottavasti tämä on talven ainoa flunssaperusteinen treenitauko. Treenaaminen oli jo rutiinia, nautinnollista ja suhteellisen vaivatonta. Nyt saanee taas repiä itsensä kasaan. Onneksi ei ihan nollasta asti, mutta on tästäkin nyt hieman ylimääräistä vaivaa.

Lisäbonarina tietenkin melkein opeteltu ruokailurytmi on hylätty puolivahingossa. Ajattelin vielä helpottaa(?) asioita ja käydä luovuttamassa verta ja tehdä hapenotostakin vielä hieman vaikeampaa.

Kärsivällisyys ei oikein riittäisi tällaiseen jäähdyttelyyn, mutta kai se on pakko. Aikaa on reilusti, eikä tässä nyt ihan alusta tarvitse aloittaa. Sohvalla istuminen on silti tylsää, sanotte, mitä sanotte.

Lisäys 17.12. Lääkäri antoi aika ronskit pelinappulat. Keuhkotoiminta 48% luokassa, keuhkojen 'ikä' 84 vuotta ja kaksi viikkoa lähes täydellistä hengästymiskieltoa. Astmalääkkeet ja antibiootit ruokavalioon. Voi perkele. Eli joulukuun treenit oli tässä, tammikuussa taas uusiksi.

Hiihdolle pisteitä

En olisi oikeasti tätä vielä kesällä uskonut sanovani. Minä pidän hiihdosta. There, I said it.

Lapsuudentraumat hiihdon tuskallisuudesta ovat ilmeisesti unohtuneet, mikä on sinänsä miellyttävää. Ei hiihto oikeasti ratkaise maailmanrauhaa tai paranna syöpää, mutta juuri tällä hetkellä, näillä urheilupalikoilla, eli säällä, vuodenajalla, peruskunnolla yms. se saa tällä hetkellä korkeimmat pisteet. Uinti 25 metrin altaassa on kuplien rentouttavasta soundista huolimatta hieman yksitoikkoista, kuntosalilla viritetty miniduathlon, eli paikallaan pyöräilyn jälkeen juoksen hetken liikkumatta mihinkään, ja vaihtelevasti voittoisa sulkapallo ovat kyllä liikunnallisesti varsin hyvä yhdistelmä, mutta silti. Niistä saatu hyöty on -sulkapallossa voitettuja ja hävittyjä pirtelöitä lukuunottamatta- hyvä hengästys ja siitä mukamas kerätty ilo. Tosiasiassa liikunnan parasta puolta edustaa maisemien vaihtelu ja tällä hetkellä siinä parhaiten onnistuu hiihtämällä.

Poikkeuksellisen talvinen talvi jo marraskuun puolella yllätti ainakin minut. Pyöräilykausi loppui lyhyeen jo marraskuun alussa, juokseminen muuttui asteen verran ikävämmäksi liukkauden lisääntyessä ja sisälajeista puhuttaessa juoksu ja pyöräily ovat varmasti epämiellyttävimmät vaihtoehdot henkistä suoritusta ajatellen ja siinä vaiheessa tutkittiin se "oudoin" vaihtoehto. Hiihto ei todellakaan ole mikään tuttu juttu minulla, mutta näillä keleillä, tällä urheilu"velvoitteella" ja muiden ylistävillä sanoilla siihen piti tutustua.

Nyt latukertoja on takana kokonaiset neljä. Perinteinen tyyli on tässä ollut se juttu, luisteluun noita suksia ei ole täysin luotu ja aina välillä luistelua kokeillessa tulee myös vastaan realiteetti siitä, että siinä tasapaino on täysin hakusessa, jännitän varmasti täysin vääriä lihaksia ja haaskaan energiaa täysin tolkuttomassa suhteessa etenemiseen. Perinteinen on hitaampaa etenemisen kannalta, mutta rauhallisellakin vauhdilla se vastaa lähes juoksuvauhtia. Eikä tässä nopeus ole se juttu, tasainen läähätys ladulla ja maisemien vaihtuminen lumisesta toiseen riittää minulle vallan mainiosti.

Keskimäärin suoritukset hiihdossa ovat olleet hitaampia kuin viimeaikaiset juoksuvauhdit, mutta myös Turun latumaastot vaikuttanevat tähän. Ala- ja ylämäkiä on selkeästi enemmän kuin omilla juoksureiteilläni ja kun hiihto vaikuttaa täysin uusiin ja tällaiseen tottumattomiin lihaksiin, on myös tuo perusvauhti hieman hakusessa. Tärkeimpänä kuitenkin pulssi pysyy korkealla ja homma tuntuu ihan oikealta urheilulta. Venyttelyn merkitys tosin kasvaa aika lailla, varmuuden vuoksi venyttelen myös ne lihakset, jotka eivät heti hiihdon jälkeen satu, mutta ovat todennäköisesti osallistuneet suoritukseen. Tämä tuli todistettua viimeistään eilisellä hierontakäynnillä, alaselän lihasten hieronta tuntui pieneltä pahoinpitelyltä ja etenkin kylkien venyttely on mitä mielenkiintoisinta.

Hiihdon kaikki pisteet tosin nousevat juuri maisemien osalta. Jopa Turussa on nyt noin 40cm lunta, ladut on rakennettu keskelle metsiä ja jos reittien varrelta ottaisi kuvia, voisi niillä yhtä hyvin edistää Lapin matkailua. Latureittejä on yhdistelty jo nyt todella kiitettävästi, eikä todellakaan tarvitse sätkiä kilometrin kokoista ympyrää loputtomiin. Parilla hiihtokerralla onnistuin jopa kadottamaan itseni täysin kartalta hetkeksi, niin hyvin tässä tulee tutustuttua uusiin maisemiin. 30 vuotta Turussa asuneena on ihan oikeasti virkistävää käydä siellä, missä ei varpaat ole ennen koskeneet maaperää.

Näillä eväillä latuja tulee kulutettua talven aikana varmasti aika lailla. Hieman alle 40km nyt mittarissa, mutta kunnon ja tekniikan parantuessa keskimitta lenkillekin varmasti kasvaa tästä. Seuraksi saa ilmoittautua, hiihtäminen on huomattavasti helpompaa ja hauskempaa seurassa.

edit: ja nyt, kun asialla pääsi fiilistelemään ja keräämään intoa seuraavalle suoritteelle, kielsi lääkäri hiihdot, uinnit ja juoksut, kunnes luomenpoistoa kaunistavat tikit poistetaan 10 päivän päästä. Kiitti mehuista.

Nälkä!

Treenaamisen ehkä rajuin fyysinen vaikutus on jatkuva nälkä. Pohkeiden jatkuvat krampit sikseen, ei tätä nälkää jaksa jatkuvasti. Ennen tällaista treenaustakin söin toki kohtuullisen paljon, mutta nyt tuntuu, että tilanne alkaa karata käsistä.

Totutuilla ruokamäärillä ei näemmä pääse mihinkään, nälkä on takaisin ehkä tunti aterian jälkeen. Lisätyillä ruoka- ja ateriamäärillä pääsee edes lähelle, mutta nälkä on silti. Paino ei ole rajusta treenimäärästä huolimatta lähtenyt laskuun, eikä kyllä ole tarvettakaan. Vyötärö on silti kaventunut, portaaton vyöni on jatkuvasti kireämmällä ja puvun housut mahtuvat päälle kuin elettäisiin vuotta 1999. Ottaen huomioon, että olen 183cm pitkä ja paino on 78kg, on tuo muutos yllättävänkin vahva. Ei tällä ruumiinrakenteella ole turvavyö ikinä kiristänyt, ja jokainen kaatuminen on sattunut, eli painonpudotus ei todellakaan ole tavoitteena tässä.

Lisäravinteita en ole silti lähtenyt lisäämään rajusti. Vegetukusta hommasin ihan talvenkin takia D-vitamiinia ja hieman forumeita yms. asiasta lueskeltuani, hommasin myös soijaproteiinia. Tosin minun mielestäni proteiinipirtelöt yms. ovat kehonrakentajien urheilua, mutta tällaisella liikuntamäärällä vitamiinien ja muiden ravinteiden kanssa tuppaa ilmeisesti olemaan pientä alisuoritusta. Ja vaikkei tässä kehoa rakennetakaan, pitänee kestävyydenkin kasvatuksen osalta varmistaa proteiinin saanti, joten tuo soija saa toimia täydennysmättönä pahimpina treenipäivinä. Energiankulutus näemmä vaan nyt on tällä hetkellä hieman eri luokkaa kuin mihin olen tottunut. Lisäksi se maistuu suklaalta, muuten se olisi jäänyt hankkimatta.

En siis ihan tarkkaan tiedä, mitä edes tarvitsisin lisää ja pyrkimyksenä on laadukkaan ruokavalion ylläpito jatkossakin. Valmisruokia en käytännössä syö kuin hätätapauksessa ja kasvikset, pasta, riisi, peruna, kala, liha ja kana vaihtelevat riittävästi(?) ruokalistalla. Jotain pitää silti lisätä, tätä kirjoittaessakin on nälkä ja edellisestä isosta ateriasta on säälittävät 2 tuntia.

Tästä Juoksija-lehden linkkikokoelmasta löytyy onneksi hyviä vinkkejä sekä treeniin että itse kisaan. En järin odottanut, että jo tässä vaiheessa teemaan pitäisi tutustua, joten otetaan rennosti ja odotellaan, että tilanne ratkaisee itsensä. Mitään ravintoarvoja ja -määriä en rupea punnitsemaan tai laskemaan, joku roti tähänkin ylisuorittamiseen. Kaikki (yksinkertaiset) lisävinkit ovat tervetulleita, sillä välin minä lisään annoksieni kokoa. Määrää ei oikein päivään mahdu lisää, muuten pitäisi herätä yölläkin syömään.

Marraskuun treenisaldo

Toinen lähestulkoon ehjä kuukausi putkeen. Yhden treenin tosin jätin väliin orastavan flunssan takia, mutta onneksi flunssa väistyi ja homma sai jatkua normaalina. Tilastollisesti taisi tosin olla yksi kylmimmistä marraskuista todella pitkään aikaan.

Lokakuuhun erona se, että aikaisin tullut talvi pysäytti pyöräilyn täysin ja korvaavana lajina on kuntosalillla jököttävät kuntopyörät yhdistettynä juoksumattoon ja soutulaitteeseen. Eksoottisimpana lajina ensimmäiset hiihdot pitkään aikaan. Siis viimeisen 18 vuoden aikana on tullut oltua ladulla ehkä kahdesti, joten voidaan helposti puhua eksoottisesta lajista, vaikka Suomessa treenataankin.

• 28 eri treeniä, yhteensä 22 tuntia
• 71km juoksua, 40km vähemmän kuin lokakuussa
• Uintia tuli mittariin 10,7km, noin 45% enemmän kuin lokakuussa.Tuo on yhteensä 428 altaanmittaa. Jos pohjakaakeli on keskimäärin 13cm pitkä, olen nähnyt niitä marraskuussa noin 82307. Tuon luvun voinee kertoa noin kahdeksalla, kun niitä on kuitenkin rinnakkain.
• Uinti 25 metrin altaassa ei ole kovin mielenkiintoista

Joulukuussa siis jatketaan peruskunnon kohotusta hiihdon, juoksun, sulkapallon ja kuntolaitteiden voimin. Luvassa myös kehonkoostumusmittausta, ehkä myös kattavampaa kuntotestiä.